suoken

Old Dutch

Etymology

From Proto-West Germanic *sōkijan.

Verb

suoken

1. to seek, to look for
2. to seek, to try to get
3. to request, to ask

Inflection

Conjugation of suoken (weak class 1 j-present)

infinitive	suoken
indicative	present	past
1st person singular	suoco, suocon	suohta
2nd person singular	suokis, suokist	suohtos
3rd person singular	suokit	suohta
1st person plural	suoken	suohtun
2nd person plural	suokit	suohtut
3rd person plural	suokent	suohtun
subjunctive	present	past
1st person singular	suoke	suohti
2nd person singular	suokes, suokest	suohtis
3rd person singular	suoke	suohti
1st person plural	suoken	suohtin
2nd person plural	suoket	suohtit
3rd person plural	suoken	suohtin
imperative	present
singular	suoki
plural	suokit
participle	present	past
	suokendi	suoht, gisuoht

Descendants

• Middle Dutch: soeken
  • Dutch: zoeken
    • Afrikaans: soek
    • Berbice Creole Dutch: suku
    • Javindo: soeken
    • Negerhollands: soek, suk
    • Skepi Creole Dutch: sook
    • → Aukan: suku
    • → Kwinti: suku
    • → Saramaccan: súku
    • → Sranan Tongo: suku
  • Limburgish: zeuke

Further reading

• “suoken”, in Oudnederlands Woordenboek, 2012