stroittaa

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian строить (stroitʹ).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈstroi̯tːɑː/, [ˈs̠tro̞i̯tːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈstroi̯tːɑː/, [ˈʃtro̞i̯tːɑː]
• Rhymes: -oi̯tːɑː
• Hyphenation: stroit‧taa

Verb

stroittaa

1. (transitive) to build
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 96:

     Lapset tiukkivat kotiloin loon, oppih[u]it ampumaa pankapyssyist, stroittiit pikkaraisia hiiƶinoja.

     The children were playing at their homes, learning to shoot from bows, building tiny wooden huts.

Conjugation

Conjugation of stroittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	stroitan	en stroita	1st singular	oon stroittant, oon stroittanut	en oo stroittant, en oo stroittanut
2nd singular	stroitat	et stroita	2nd singular	oot stroittant, oot stroittanut	et oo stroittant, et oo stroittanut
3rd singular	stroittaa	ei stroita	3rd singular	ono stroittant, ono stroittanut	ei oo stroittant, ei oo stroittanut
1st plural	stroitamma	emmä stroita	1st plural	oomma stroittaneet	emmä oo stroittaneet
2nd plural	stroitatta	että stroita	2nd plural	ootta stroittaneet	että oo stroittaneet
3rd plural	stroittaat1), stroittavat2), stroitetaa	evät stroita, ei stroiteta	3rd plural	ovat stroittaneet	evät oo stroittaneet, ei oo stroitettu
impersonal	stroitetaa	ei stroiteta	impersonal	ono stroitettu	ei oo stroitettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	stroitin	en stroittant, en stroittanut	1st singular	olin stroittant, olin stroittanut	en olt stroittant, en olt stroittanut
2nd singular	stroitit	et stroittant, et stroittanut	2nd singular	olit stroittant, olit stroittanut	et olt stroittant, et olt stroittanut
3rd singular	stroitti	ei stroittant, ei stroittanut	3rd singular	oli stroittant, oli stroittanut	ei olt stroittant, ei olt stroittanut
1st plural	stroitimma	emmä stroittaneet	1st plural	olimma stroittaneet	emmä olleet stroittaneet
2nd plural	stroititta	että stroittaneet	2nd plural	olitta stroittaneet	että olleet stroittaneet
3rd plural	stroittiit1), stroittivat2), stroitettii	evät stroittaneet, ei stroitettu	3rd plural	olivat stroittaneet	evät olleet stroittaneet, ei olt stroitettu
impersonal	stroitettii	ei stroitettu	impersonal	oli stroitettu	ei olt stroitettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	stroittaisin	en stroittais	1st singular	olisin stroittant, olisin stroittanut	en olis stroittant, en olis stroittanut
2nd singular	stroittaisit, stroittaist1)	et stroittais	2nd singular	olisit stroittant, olisit stroittanut	et olis stroittant, et olis stroittanut
3rd singular	stroittais	ei stroittais	3rd singular	olis stroittant, olis stroittanut	ei olis stroittant, ei olis stroittanut
1st plural	stroittaisimma	emmä stroittais	1st plural	olisimma stroittaneet	emmä olis stroittaneet
2nd plural	stroittaisitta	että stroittais	2nd plural	olisitta stroittaneet	että olis stroittaneet
3rd plural	stroittaisiit1), stroittaisivat2), stroitettais	evät stroittais, ei stroitettais	3rd plural	olisivat stroittaneet	evät olis stroittaneet, ei olis stroitettu
impersonal	stroitettais	ei stroitettais	impersonal	olis stroitettu	ei olis stroitettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	stroita	elä stroita	2nd singular	oo stroittant, oo stroittanut	elä oo stroittant, elä oo stroittanut
3rd singular	stroittakoo	elköö stroittako	3rd singular	olkoo stroittant, olkoo stroittanut	elköö olko stroittant, elköö olko stroittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	stroittakaa	elkää stroittako	2nd plural	olkaa stroittaneet	elkää olko stroittaneet
3rd plural	stroittakoot	elkööt stroittako, elköö stroitettako	3rd plural	olkoot stroittaneet	elkööt olko stroittaneet, elköö olko stroitettu
impersonal	stroitettakkoo	elköö stroitettako	impersonal	olkoo stroitettu	elköö olko stroitettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	stroittanen	en stroittane
2nd singular	stroittanet	et stroittane
3rd singular	stroittanoo	ei stroittane
1st plural	stroittanemma	emmä stroittane
2nd plural	stroittanetta	että stroittane
3rd plural	stroittanoot	evät stroittane, ei stroitettane
impersonal	stroitettannoo	ei stroitettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		stroittaa	present	stroittava	stroitettava
2nd	inessive	stroittajees	past	stroittant, stroittanut	stroitettu
	instructive	stroittaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (stroittakaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	stroittamaa
	inessive	stroittamaas
	elative	stroittamast
	abessive	stroittamata
4th	nominative	stroittamiin
	partitive	stroittamista, stroittamist

Synonyms

• rakentaa

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 546