stringit

Finnish

Etymology

From English string.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈstriŋːit/, [ˈs̠triŋːit̪]
• Rhymes: -iŋːit
• Syllabification^(key): strin‧git

Noun

stringit pl

1. thong, G-string

Declension

Inflection of stringit (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		—	stringit
genitive		—	stringien
partitive		—	stringejä
illative		—	stringeihin
		singular	plural
nominative		—	stringit
accusative	nom.	—	stringit
	gen.	—
genitive		—	stringien
partitive		—	stringejä
inessive		—	stringeissä
elative		—	stringeistä
illative		—	stringeihin
adessive		—	stringeillä
ablative		—	stringeiltä
allative		—	stringeille
essive		—	stringeinä
translative		—	stringeiksi
abessive		—	stringeittä
instructive		—	stringein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of stringit (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative — stringini accusative nom. — stringini gen. — genitive — stringieni partitive — stringejäni inessive — stringeissäni elative — stringeistäni illative — stringeihini adessive — stringeilläni ablative — stringeiltäni allative — stringeilleni essive — stringeinäni translative — stringeikseni abessive — stringeittäni instructive — — comitative — stringeineni second-person singular possessor singular plural nominative — stringisi accusative nom. — stringisi gen. — genitive — stringiesi partitive — stringejäsi inessive — stringeissäsi elative — stringeistäsi illative — stringeihisi adessive — stringeilläsi ablative — stringeiltäsi allative — stringeillesi essive — stringeinäsi translative — stringeiksesi abessive — stringeittäsi instructive — — comitative — stringeinesi first-person plural possessor singular plural nominative — stringimme accusative nom. — stringimme gen. — genitive — stringiemme partitive — stringejämme inessive — stringeissämme elative — stringeistämme illative — stringeihimme adessive — stringeillämme ablative — stringeiltämme allative — stringeillemme essive — stringeinämme translative — stringeiksemme abessive — stringeittämme instructive — — comitative — stringeinemme second-person plural possessor singular plural nominative — stringinne accusative nom. — stringinne gen. — genitive — stringienne partitive — stringejänne inessive — stringeissänne elative — stringeistänne illative — stringeihinne adessive — stringeillänne ablative — stringeiltänne allative — stringeillenne essive — stringeinänne translative — stringeiksenne abessive — stringeittänne instructive — — comitative — stringeinenne third-person possessor singular plural nominative — stringinsä accusative nom. — stringinsä gen. — genitive — stringiensä partitive — stringejään stringejänsä inessive — stringeissään stringeissänsä elative — stringeistään stringeistänsä illative — stringeihinsä adessive — stringeillään stringeillänsä ablative — stringeiltään stringeiltänsä allative — stringeilleen stringeillensä essive — stringeinään stringeinänsä translative — stringeikseen stringeiksensä abessive — stringeittään stringeittänsä instructive — — comitative — stringeineen stringeinensä

Further reading

• “stringit”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Latin

Verb

stringit

1. third-person singular present active indicative of stringō