stotteren

Dutch

Pronunciation

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -ɔtərən

Verb

stotteren

1. to stutter, to stammer

Conjugation

Conjugation of stotteren (weak)
infinitive	stotteren
past singular	stotterde
past participle	gestotterd
infinitive	stotteren
gerund	stotteren n
	present tense	past tense
1st person singular	stotter	stotterde
2nd person sing. (jij)	stottert, stotter2	stotterde
2nd person sing. (u)	stottert	stotterde
2nd person sing. (gij)	stottert	stotterde
3rd person singular	stottert	stotterde
plural	stotteren	stotterden
subjunctive sing.1	stottere	stotterde
subjunctive plur.1	stotteren	stotterden
imperative sing.	stotter
imperative plur.1	stottert
participles	stotterend	gestotterd
1) Archaic. 2) In case of inversion.

Descendants

• Negerhollands: stotter