standardoitua

Finnish

Etymology 1

From standardoida +‎ -tua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈstɑndɑrdoi̯tuɑˣ/, [ˈs̠tɑ̝ndɑ̝rˌdo̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): stan‧dar‧doi‧tua

Verb

standardoitua

1. (intransitive) To be standardized.

Conjugation

Inflection of standardoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		standardoidun	en standardoidu	1st sing.	olen standardoitunut	en ole standardoitunut
2nd sing.		standardoidut	et standardoidu	2nd sing.	olet standardoitunut	et ole standardoitunut
3rd sing.		standardoituu	ei standardoidu	3rd sing.	on standardoitunut	ei ole standardoitunut
1st plur.		standardoidumme	emme standardoidu	1st plur.	olemme standardoituneet	emme ole standardoituneet
2nd plur.		standardoidutte	ette standardoidu	2nd plur.	olette standardoituneet	ette ole standardoituneet
3rd plur.		standardoituvat	eivät standardoidu	3rd plur.	ovat standardoituneet	eivät ole standardoituneet
passive		standardoidutaan	ei standardoiduta	passive	on standardoiduttu	ei ole standardoiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		standardoiduin	en standardoitunut	1st sing.	olin standardoitunut	en ollut standardoitunut
2nd sing.		standardoiduit	et standardoitunut	2nd sing.	olit standardoitunut	et ollut standardoitunut
3rd sing.		standardoitui	ei standardoitunut	3rd sing.	oli standardoitunut	ei ollut standardoitunut
1st plur.		standardoiduimme	emme standardoituneet	1st plur.	olimme standardoituneet	emme olleet standardoituneet
2nd plur.		standardoiduitte	ette standardoituneet	2nd plur.	olitte standardoituneet	ette olleet standardoituneet
3rd plur.		standardoituivat	eivät standardoituneet	3rd plur.	olivat standardoituneet	eivät olleet standardoituneet
passive		standardoiduttiin	ei standardoiduttu	passive	oli standardoiduttu	ei ollut standardoiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		standardoituisin	en standardoituisi	1st sing.	olisin standardoitunut	en olisi standardoitunut
2nd sing.		standardoituisit	et standardoituisi	2nd sing.	olisit standardoitunut	et olisi standardoitunut
3rd sing.		standardoituisi	ei standardoituisi	3rd sing.	olisi standardoitunut	ei olisi standardoitunut
1st plur.		standardoituisimme	emme standardoituisi	1st plur.	olisimme standardoituneet	emme olisi standardoituneet
2nd plur.		standardoituisitte	ette standardoituisi	2nd plur.	olisitte standardoituneet	ette olisi standardoituneet
3rd plur.		standardoituisivat	eivät standardoituisi	3rd plur.	olisivat standardoituneet	eivät olisi standardoituneet
passive		standardoiduttaisiin	ei standardoiduttaisi	passive	olisi standardoiduttu	ei olisi standardoiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		standardoidu	älä standardoidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		standardoitukoon	älköön standardoituko	3rd sing.	olkoon standardoitunut	älköön olko standardoitunut
1st plur.		standardoitukaamme	älkäämme standardoituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		standardoitukaa	älkää standardoituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		standardoitukoot	älkööt standardoituko	3rd plur.	olkoot standardoituneet	älkööt olko standardoituneet
passive		standardoiduttakoon	älköön standardoiduttako	passive	olkoon standardoiduttu	älköön olko standardoiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		standardoitunen	en standardoitune	1st sing.	lienen standardoitunut	en liene standardoitunut
2nd sing.		standardoitunet	et standardoitune	2nd sing.	lienet standardoitunut	et liene standardoitunut
3rd sing.		standardoitunee	ei standardoitune	3rd sing.	lienee standardoitunut	ei liene standardoitunut
1st plur.		standardoitunemme	emme standardoitune	1st plur.	lienemme standardoituneet	emme liene standardoituneet
2nd plur.		standardoitunette	ette standardoitune	2nd plur.	lienette standardoituneet	ette liene standardoituneet
3rd plur.		standardoitunevat	eivät standardoitune	3rd plur.	lienevät standardoituneet	eivät liene standardoituneet
passive		standardoiduttaneen	ei standardoiduttane	passive	lienee standardoiduttu	ei liene standardoiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		standardoitua		present	standardoituva	standardoiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st standardoituakseni standardoituaksemme 2nd standardoituaksesi standardoituaksenne 3rd standardoituakseen standardoituaksensa		past	standardoitunut	standardoiduttu
2nd	inessive2	standardoituessa	standardoiduttaessa	agent4	standardoituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st standardoituessani standardoituessamme 2nd standardoituessasi standardoituessanne 3rd standardoituessaan standardoituessansa		negative	standardoitumaton
	instructive	standardoituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	standardoitumassa	—
	elative	standardoitumasta	—
	illative	standardoitumaan	—
	adessive	standardoitumalla	—
	abessive	standardoitumatta	—
	instructive	standardoituman	standardoiduttaman
4th3	verbal noun	standardoituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st standardoitumaisillani standardoitumaisillamme 2nd standardoitumaisillasi standardoitumaisillanne 3rd standardoitumaisillaan standardoitumaisillansa

Further reading

• “standardoitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈstɑndɑrdoi̯tuɑ/, [ˈs̠tɑ̝ndɑ̝rˌdo̞i̯t̪uɑ̝]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): stan‧dar‧doi‧tua

Verb

standardoitua

1. partitive singular of standardoitu