spontaaninen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

spontaani +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈspont(ː)ɑːninen/, [ˈs̠po̞n̪t̪(ː)ɑ̝ːˌnine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): spon‧taa‧ni‧nen

Adjective

[edit]

spontaaninen (comparative spontaanisempi, superlative spontaanisin)

  1. spontaneous

Declension

[edit]
Inflection of spontaaninen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative spontaaninen spontaaniset
genitive spontaanisen spontaanisten
spontaanisien
partitive spontaanista spontaanisia
illative spontaaniseen spontaanisiin
singular plural
nominative spontaaninen spontaaniset
accusative nom. spontaaninen spontaaniset
gen. spontaanisen
genitive spontaanisen spontaanisten
spontaanisien
partitive spontaanista spontaanisia
inessive spontaanisessa spontaanisissa
elative spontaanisesta spontaanisista
illative spontaaniseen spontaanisiin
adessive spontaanisella spontaanisilla
ablative spontaaniselta spontaanisilta
allative spontaaniselle spontaanisille
essive spontaanisena spontaanisina
translative spontaaniseksi spontaanisiksi
abessive spontaanisetta spontaanisitta
instructive spontaanisin
comitative spontaanisine
Possessive forms of spontaaninen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]