splittaaminen

Finnish

Etymology

splitata +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsplitːɑːminen/, [ˈs̠plit̪ːɑ̝ːˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Hyphenation^(key): split‧taa‧mi‧nen

Noun

splittaaminen

1. verbal noun of splitata
   1. (finance) splitting

Declension

Inflection of splittaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		splittaaminen	splittaamiset
genitive		splittaamisen	splittaamisten splittaamisien
partitive		splittaamista	splittaamisia
illative		splittaamiseen	splittaamisiin
		singular	plural
nominative		splittaaminen	splittaamiset
accusative	nom.	splittaaminen	splittaamiset
	gen.	splittaamisen
genitive		splittaamisen	splittaamisten splittaamisien
partitive		splittaamista	splittaamisia
inessive		splittaamisessa	splittaamisissa
elative		splittaamisesta	splittaamisista
illative		splittaamiseen	splittaamisiin
adessive		splittaamisella	splittaamisilla
ablative		splittaamiselta	splittaamisilta
allative		splittaamiselle	splittaamisille
essive		splittaamisena	splittaamisina
translative		splittaamiseksi	splittaamisiksi
abessive		splittaamisetta	splittaamisitta
instructive		—	splittaamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of splittaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative splittaamiseni splittaamiseni accusative nom. splittaamiseni splittaamiseni gen. splittaamiseni genitive splittaamiseni splittaamisteni splittaamisieni partitive splittaamistani splittaamisiani inessive splittaamisessani splittaamisissani elative splittaamisestani splittaamisistani illative splittaamiseeni splittaamisiini adessive splittaamisellani splittaamisillani ablative splittaamiseltani splittaamisiltani allative splittaamiselleni splittaamisilleni essive splittaamisenani splittaamisinani translative splittaamisekseni splittaamisikseni abessive splittaamisettani splittaamisittani instructive — — comitative — splittaamisineni second-person singular possessor singular plural nominative splittaamisesi splittaamisesi accusative nom. splittaamisesi splittaamisesi gen. splittaamisesi genitive splittaamisesi splittaamistesi splittaamisiesi partitive splittaamistasi splittaamisiasi inessive splittaamisessasi splittaamisissasi elative splittaamisestasi splittaamisistasi illative splittaamiseesi splittaamisiisi adessive splittaamisellasi splittaamisillasi ablative splittaamiseltasi splittaamisiltasi allative splittaamisellesi splittaamisillesi essive splittaamisenasi splittaamisinasi translative splittaamiseksesi splittaamisiksesi abessive splittaamisettasi splittaamisittasi instructive — — comitative — splittaamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative splittaamisemme splittaamisemme accusative nom. splittaamisemme splittaamisemme gen. splittaamisemme genitive splittaamisemme splittaamistemme splittaamisiemme partitive splittaamistamme splittaamisiamme inessive splittaamisessamme splittaamisissamme elative splittaamisestamme splittaamisistamme illative splittaamiseemme splittaamisiimme adessive splittaamisellamme splittaamisillamme ablative splittaamiseltamme splittaamisiltamme allative splittaamisellemme splittaamisillemme essive splittaamisenamme splittaamisinamme translative splittaamiseksemme splittaamisiksemme abessive splittaamisettamme splittaamisittamme instructive — — comitative — splittaamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative splittaamisenne splittaamisenne accusative nom. splittaamisenne splittaamisenne gen. splittaamisenne genitive splittaamisenne splittaamistenne splittaamisienne partitive splittaamistanne splittaamisianne inessive splittaamisessanne splittaamisissanne elative splittaamisestanne splittaamisistanne illative splittaamiseenne splittaamisiinne adessive splittaamisellanne splittaamisillanne ablative splittaamiseltanne splittaamisiltanne allative splittaamisellenne splittaamisillenne essive splittaamisenanne splittaamisinanne translative splittaamiseksenne splittaamisiksenne abessive splittaamisettanne splittaamisittanne instructive — — comitative — splittaamisinenne third-person possessor singular plural nominative splittaamisensa splittaamisensa accusative nom. splittaamisensa splittaamisensa gen. splittaamisensa genitive splittaamisensa splittaamistensa splittaamisiensa partitive splittaamistaan splittaamistansa splittaamisiaan splittaamisiansa inessive splittaamisessaan splittaamisessansa splittaamisissaan splittaamisissansa elative splittaamisestaan splittaamisestansa splittaamisistaan splittaamisistansa illative splittaamiseensa splittaamisiinsa adessive splittaamisellaan splittaamisellansa splittaamisillaan splittaamisillansa ablative splittaamiseltaan splittaamiseltansa splittaamisiltaan splittaamisiltansa allative splittaamiselleen splittaamisellensa splittaamisilleen splittaamisillensa essive splittaamisenaan splittaamisenansa splittaamisinaan splittaamisinansa translative splittaamisekseen splittaamiseksensa splittaamisikseen splittaamisiksensa abessive splittaamisettaan splittaamisettansa splittaamisittaan splittaamisittansa instructive — — comitative — splittaamisineen splittaamisinensa