sovittaminen

Finnish

Etymology

sovittaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoʋitːɑminen/, [ˈs̠o̞ʋit̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
• Rhymes: -ɑminen
• Hyphenation^(key): so‧vit‧ta‧mi‧nen

Noun

sovittaminen

1. verbal noun of sovittaa
   1. adaptation (process of adapting an artistic work from a different medium, such as from drama to cinema)
   2. (music) arrangement (process of adapting a musical piece to another set of instruments)

Declension

Inflection of sovittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		sovittaminen	sovittamiset
genitive		sovittamisen	sovittamisten sovittamisien
partitive		sovittamista	sovittamisia
illative		sovittamiseen	sovittamisiin
		singular	plural
nominative		sovittaminen	sovittamiset
accusative	nom.	sovittaminen	sovittamiset
	gen.	sovittamisen
genitive		sovittamisen	sovittamisten sovittamisien
partitive		sovittamista	sovittamisia
inessive		sovittamisessa	sovittamisissa
elative		sovittamisesta	sovittamisista
illative		sovittamiseen	sovittamisiin
adessive		sovittamisella	sovittamisilla
ablative		sovittamiselta	sovittamisilta
allative		sovittamiselle	sovittamisille
essive		sovittamisena	sovittamisina
translative		sovittamiseksi	sovittamisiksi
abessive		sovittamisetta	sovittamisitta
instructive		—	sovittamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of sovittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative sovittamiseni sovittamiseni accusative nom. sovittamiseni sovittamiseni gen. sovittamiseni genitive sovittamiseni sovittamisteni sovittamisieni partitive sovittamistani sovittamisiani inessive sovittamisessani sovittamisissani elative sovittamisestani sovittamisistani illative sovittamiseeni sovittamisiini adessive sovittamisellani sovittamisillani ablative sovittamiseltani sovittamisiltani allative sovittamiselleni sovittamisilleni essive sovittamisenani sovittamisinani translative sovittamisekseni sovittamisikseni abessive sovittamisettani sovittamisittani instructive — — comitative — sovittamisineni second-person singular possessor singular plural nominative sovittamisesi sovittamisesi accusative nom. sovittamisesi sovittamisesi gen. sovittamisesi genitive sovittamisesi sovittamistesi sovittamisiesi partitive sovittamistasi sovittamisiasi inessive sovittamisessasi sovittamisissasi elative sovittamisestasi sovittamisistasi illative sovittamiseesi sovittamisiisi adessive sovittamisellasi sovittamisillasi ablative sovittamiseltasi sovittamisiltasi allative sovittamisellesi sovittamisillesi essive sovittamisenasi sovittamisinasi translative sovittamiseksesi sovittamisiksesi abessive sovittamisettasi sovittamisittasi instructive — — comitative — sovittamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative sovittamisemme sovittamisemme accusative nom. sovittamisemme sovittamisemme gen. sovittamisemme genitive sovittamisemme sovittamistemme sovittamisiemme partitive sovittamistamme sovittamisiamme inessive sovittamisessamme sovittamisissamme elative sovittamisestamme sovittamisistamme illative sovittamiseemme sovittamisiimme adessive sovittamisellamme sovittamisillamme ablative sovittamiseltamme sovittamisiltamme allative sovittamisellemme sovittamisillemme essive sovittamisenamme sovittamisinamme translative sovittamiseksemme sovittamisiksemme abessive sovittamisettamme sovittamisittamme instructive — — comitative — sovittamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative sovittamisenne sovittamisenne accusative nom. sovittamisenne sovittamisenne gen. sovittamisenne genitive sovittamisenne sovittamistenne sovittamisienne partitive sovittamistanne sovittamisianne inessive sovittamisessanne sovittamisissanne elative sovittamisestanne sovittamisistanne illative sovittamiseenne sovittamisiinne adessive sovittamisellanne sovittamisillanne ablative sovittamiseltanne sovittamisiltanne allative sovittamisellenne sovittamisillenne essive sovittamisenanne sovittamisinanne translative sovittamiseksenne sovittamisiksenne abessive sovittamisettanne sovittamisittanne instructive — — comitative — sovittamisinenne third-person possessor singular plural nominative sovittamisensa sovittamisensa accusative nom. sovittamisensa sovittamisensa gen. sovittamisensa genitive sovittamisensa sovittamistensa sovittamisiensa partitive sovittamistaan sovittamistansa sovittamisiaan sovittamisiansa inessive sovittamisessaan sovittamisessansa sovittamisissaan sovittamisissansa elative sovittamisestaan sovittamisestansa sovittamisistaan sovittamisistansa illative sovittamiseensa sovittamisiinsa adessive sovittamisellaan sovittamisellansa sovittamisillaan sovittamisillansa ablative sovittamiseltaan sovittamiseltansa sovittamisiltaan sovittamisiltansa allative sovittamiselleen sovittamisellensa sovittamisilleen sovittamisillensa essive sovittamisenaan sovittamisenansa sovittamisinaan sovittamisinansa translative sovittamisekseen sovittamiseksensa sovittamisikseen sovittamisiksensa abessive sovittamisettaan sovittamisettansa sovittamisittaan sovittamisittansa instructive — — comitative — sovittamisineen sovittamisinensa

Derived terms

compounds

• yhteensovittaminen