Jump to content

sorittaminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

sorittaa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsoritːɑminen/, [ˈs̠o̞rit̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Hyphenation(key): so‧rit‧ta‧mi‧nen

Noun

[edit]

sorittaminen

  1. verbal noun of sorittaa
    1. graveling, paving with gravel

Declension

[edit]
Inflection of sorittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative sorittaminen sorittamiset
genitive sorittamisen sorittamisten
sorittamisien
partitive sorittamista sorittamisia
illative sorittamiseen sorittamisiin
singular plural
nominative sorittaminen sorittamiset
accusative nom. sorittaminen sorittamiset
gen. sorittamisen
genitive sorittamisen sorittamisten
sorittamisien
partitive sorittamista sorittamisia
inessive sorittamisessa sorittamisissa
elative sorittamisesta sorittamisista
illative sorittamiseen sorittamisiin
adessive sorittamisella sorittamisilla
ablative sorittamiselta sorittamisilta
allative sorittamiselle sorittamisille
essive sorittamisena sorittamisina
translative sorittamiseksi sorittamisiksi
abessive sorittamisetta sorittamisitta
instructive sorittamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sorittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Anagrams

[edit]