soitinsoolo

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

soitin +‎ soolo

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsoi̯tinˌsoːlo/, [ˈs̠o̞i̯t̪inˌs̠o̞ːlo̞]
  • Rhymes: -oːlo
  • Hyphenation(key): soitin‧soolo

Noun

[edit]

soitinsoolo

  1. (music) instrumental solo

Declension

[edit]
Inflection of soitinsoolo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative soitinsoolo soitinsoolot
genitive soitinsoolon soitinsoolojen
partitive soitinsooloa soitinsooloja
illative soitinsooloon soitinsooloihin
singular plural
nominative soitinsoolo soitinsoolot
accusative nom. soitinsoolo soitinsoolot
gen. soitinsoolon
genitive soitinsoolon soitinsoolojen
partitive soitinsooloa soitinsooloja
inessive soitinsoolossa soitinsooloissa
elative soitinsoolosta soitinsooloista
illative soitinsooloon soitinsooloihin
adessive soitinsoololla soitinsooloilla
ablative soitinsoololta soitinsooloilta
allative soitinsoololle soitinsooloille
essive soitinsoolona soitinsooloina
translative soitinsooloksi soitinsooloiksi
abessive soitinsoolotta soitinsooloitta
instructive soitinsooloin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of soitinsoolo (Kotus type 1/valo, no gradation)

Further reading

[edit]