soinnuton

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

sointu +‎ -ton

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsoi̯nːuton/, [ˈs̠o̞i̯nːut̪o̞n]
  • Rhymes: -oinːuton
  • Syllabification(key): soin‧nu‧ton

Adjective

[edit]

soinnuton

  1. toneless, chordless

Declension

[edit]
Inflection of soinnuton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative soinnuton soinnuttomat
genitive soinnuttoman soinnuttomien
partitive soinnutonta soinnuttomia
illative soinnuttomaan soinnuttomiin
singular plural
nominative soinnuton soinnuttomat
accusative nom. soinnuton soinnuttomat
gen. soinnuttoman
genitive soinnuttoman soinnuttomien
soinnutonten rare
partitive soinnutonta soinnuttomia
inessive soinnuttomassa soinnuttomissa
elative soinnuttomasta soinnuttomista
illative soinnuttomaan soinnuttomiin
adessive soinnuttomalla soinnuttomilla
ablative soinnuttomalta soinnuttomilta
allative soinnuttomalle soinnuttomille
essive soinnuttomana soinnuttomina
translative soinnuttomaksi soinnuttomiksi
abessive soinnuttomatta soinnuttomitta
instructive soinnuttomin
comitative soinnuttomine
Possessive forms of soinnuton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]