soinnullinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

sointu +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsoi̯nːulːinen/, [ˈs̠o̞i̯nːulˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): soin‧nul‧li‧nen

Adjective

[edit]

soinnullinen

  1. sonorous, harmonic

Declension

[edit]
Inflection of soinnullinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative soinnullinen soinnulliset
genitive soinnullisen soinnullisten
soinnullisien
partitive soinnullista soinnullisia
illative soinnulliseen soinnullisiin
singular plural
nominative soinnullinen soinnulliset
accusative nom. soinnullinen soinnulliset
gen. soinnullisen
genitive soinnullisen soinnullisten
soinnullisien
partitive soinnullista soinnullisia
inessive soinnullisessa soinnullisissa
elative soinnullisesta soinnullisista
illative soinnulliseen soinnullisiin
adessive soinnullisella soinnullisilla
ablative soinnulliselta soinnullisilta
allative soinnulliselle soinnullisille
essive soinnullisena soinnullisina
translative soinnulliseksi soinnullisiksi
abessive soinnullisetta soinnullisitta
instructive soinnullisin
comitative soinnullisine
Possessive forms of soinnullinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]