soinnillinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

sointi +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsoi̯nːilːinen/, [ˈs̠o̞i̯nːilˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): soin‧nil‧li‧nen

Adjective

[edit]

soinnillinen

  1. toned (of a sound, having a tone)
  2. (phonetics) voiced (of a speech sound, spoken with vibration of the vocal cords, e.g. m, n, r)

Declension

[edit]
Inflection of soinnillinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative soinnillinen soinnilliset
genitive soinnillisen soinnillisten
soinnillisien
partitive soinnillista soinnillisia
illative soinnilliseen soinnillisiin
singular plural
nominative soinnillinen soinnilliset
accusative nom. soinnillinen soinnilliset
gen. soinnillisen
genitive soinnillisen soinnillisten
soinnillisien
partitive soinnillista soinnillisia
inessive soinnillisessa soinnillisissa
elative soinnillisesta soinnillisista
illative soinnilliseen soinnillisiin
adessive soinnillisella soinnillisilla
ablative soinnilliselta soinnillisilta
allative soinnilliselle soinnillisille
essive soinnillisena soinnillisina
translative soinnilliseksi soinnillisiksi
abessive soinnillisetta soinnillisitta
instructive soinnillisin
comitative soinnillisine
Possessive forms of soinnillinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Antonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]