sohjoontua

Finnish

Etymology

sohjo +‎ -ontua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsohjoːntuɑˣ/, [ˈs̠o̞xjo̞ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): soh‧joon‧tu‧a

Verb

sohjoontua

1. (intransitive) Alternative form of sohjoutua

Conjugation

Inflection of sohjoontua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sohjoonnun	en sohjoonnu	1st sing.	olen sohjoontunut	en ole sohjoontunut
2nd sing.		sohjoonnut	et sohjoonnu	2nd sing.	olet sohjoontunut	et ole sohjoontunut
3rd sing.		sohjoontuu	ei sohjoonnu	3rd sing.	on sohjoontunut	ei ole sohjoontunut
1st plur.		sohjoonnumme	emme sohjoonnu	1st plur.	olemme sohjoontuneet	emme ole sohjoontuneet
2nd plur.		sohjoonnutte	ette sohjoonnu	2nd plur.	olette sohjoontuneet	ette ole sohjoontuneet
3rd plur.		sohjoontuvat	eivät sohjoonnu	3rd plur.	ovat sohjoontuneet	eivät ole sohjoontuneet
passive		sohjoonnutaan	ei sohjoonnuta	passive	on sohjoonnuttu	ei ole sohjoonnuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sohjoonnuin	en sohjoontunut	1st sing.	olin sohjoontunut	en ollut sohjoontunut
2nd sing.		sohjoonnuit	et sohjoontunut	2nd sing.	olit sohjoontunut	et ollut sohjoontunut
3rd sing.		sohjoontui	ei sohjoontunut	3rd sing.	oli sohjoontunut	ei ollut sohjoontunut
1st plur.		sohjoonnuimme	emme sohjoontuneet	1st plur.	olimme sohjoontuneet	emme olleet sohjoontuneet
2nd plur.		sohjoonnuitte	ette sohjoontuneet	2nd plur.	olitte sohjoontuneet	ette olleet sohjoontuneet
3rd plur.		sohjoontuivat	eivät sohjoontuneet	3rd plur.	olivat sohjoontuneet	eivät olleet sohjoontuneet
passive		sohjoonnuttiin	ei sohjoonnuttu	passive	oli sohjoonnuttu	ei ollut sohjoonnuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sohjoontuisin	en sohjoontuisi	1st sing.	olisin sohjoontunut	en olisi sohjoontunut
2nd sing.		sohjoontuisit	et sohjoontuisi	2nd sing.	olisit sohjoontunut	et olisi sohjoontunut
3rd sing.		sohjoontuisi	ei sohjoontuisi	3rd sing.	olisi sohjoontunut	ei olisi sohjoontunut
1st plur.		sohjoontuisimme	emme sohjoontuisi	1st plur.	olisimme sohjoontuneet	emme olisi sohjoontuneet
2nd plur.		sohjoontuisitte	ette sohjoontuisi	2nd plur.	olisitte sohjoontuneet	ette olisi sohjoontuneet
3rd plur.		sohjoontuisivat	eivät sohjoontuisi	3rd plur.	olisivat sohjoontuneet	eivät olisi sohjoontuneet
passive		sohjoonnuttaisiin	ei sohjoonnuttaisi	passive	olisi sohjoonnuttu	ei olisi sohjoonnuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sohjoonnu	älä sohjoonnu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sohjoontukoon	älköön sohjoontuko	3rd sing.	olkoon sohjoontunut	älköön olko sohjoontunut
1st plur.		sohjoontukaamme	älkäämme sohjoontuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sohjoontukaa	älkää sohjoontuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sohjoontukoot	älkööt sohjoontuko	3rd plur.	olkoot sohjoontuneet	älkööt olko sohjoontuneet
passive		sohjoonnuttakoon	älköön sohjoonnuttako	passive	olkoon sohjoonnuttu	älköön olko sohjoonnuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sohjoontunen	en sohjoontune	1st sing.	lienen sohjoontunut	en liene sohjoontunut
2nd sing.		sohjoontunet	et sohjoontune	2nd sing.	lienet sohjoontunut	et liene sohjoontunut
3rd sing.		sohjoontunee	ei sohjoontune	3rd sing.	lienee sohjoontunut	ei liene sohjoontunut
1st plur.		sohjoontunemme	emme sohjoontune	1st plur.	lienemme sohjoontuneet	emme liene sohjoontuneet
2nd plur.		sohjoontunette	ette sohjoontune	2nd plur.	lienette sohjoontuneet	ette liene sohjoontuneet
3rd plur.		sohjoontunevat	eivät sohjoontune	3rd plur.	lienevät sohjoontuneet	eivät liene sohjoontuneet
passive		sohjoonnuttaneen	ei sohjoonnuttane	passive	lienee sohjoonnuttu	ei liene sohjoonnuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sohjoontua		present	sohjoontuva	sohjoonnuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sohjoontuakseni sohjoontuaksemme 2nd sohjoontuaksesi sohjoontuaksenne 3rd sohjoontuakseen sohjoontuaksensa		past	sohjoontunut	sohjoonnuttu
2nd	inessive2	sohjoontuessa	sohjoonnuttaessa	agent4	sohjoontuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sohjoontuessani sohjoontuessamme 2nd sohjoontuessasi sohjoontuessanne 3rd sohjoontuessaan sohjoontuessansa		negative	sohjoontumaton
	instructive	sohjoontuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	sohjoontumassa	—
	elative	sohjoontumasta	—
	illative	sohjoontumaan	—
	adessive	sohjoontumalla	—
	abessive	sohjoontumatta	—
	instructive	sohjoontuman	sohjoonnuttaman
4th3	verbal noun	sohjoontuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sohjoontumaisillani sohjoontumaisillamme 2nd sohjoontumaisillasi sohjoontumaisillanne 3rd sohjoontumaisillaan sohjoontumaisillansa

Further reading

• “sohjoontua”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03