senaikainen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

sen +‎ aikainen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsenˌɑi̯kɑi̯nen/, [ˈs̠e̞nˌɑ̝i̯kɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑikɑinen
  • Hyphenation(key): sen‧aikai‧nen

Adjective

[edit]

senaikainen

  1. contemporary, at that time

Declension

[edit]
Inflection of senaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative senaikainen senaikaiset
genitive senaikaisen senaikaisten
senaikaisien
partitive senaikaista senaikaisia
illative senaikaiseen senaikaisiin
singular plural
nominative senaikainen senaikaiset
accusative nom. senaikainen senaikaiset
gen. senaikaisen
genitive senaikaisen senaikaisten
senaikaisien
partitive senaikaista senaikaisia
inessive senaikaisessa senaikaisissa
elative senaikaisesta senaikaisista
illative senaikaiseen senaikaisiin
adessive senaikaisella senaikaisilla
ablative senaikaiselta senaikaisilta
allative senaikaiselle senaikaisille
essive senaikaisena senaikaisina
translative senaikaiseksi senaikaisiksi
abessive senaikaisetta senaikaisitta
instructive senaikaisin
comitative senaikaisine
Possessive forms of senaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Further reading

[edit]