selviäminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

selvitä +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈselʋiæminen/, [ˈs̠e̞lʋiˌæmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Hyphenation(key): sel‧viä‧mi‧nen

Noun

[edit]

selviäminen

  1. verbal noun of selvitä
    1. surviving, coping
    2. becoming clear, getting solved
    3. escaping (getting away or surviving from an unwanted situation)
    4. sobering up

Declension

[edit]
Inflection of selviäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative selviäminen selviämiset
genitive selviämisen selviämisten
selviämisien
partitive selviämistä selviämisiä
illative selviämiseen selviämisiin
singular plural
nominative selviäminen selviämiset
accusative nom. selviäminen selviämiset
gen. selviämisen
genitive selviämisen selviämisten
selviämisien
partitive selviämistä selviämisiä
inessive selviämisessä selviämisissä
elative selviämisestä selviämisistä
illative selviämiseen selviämisiin
adessive selviämisellä selviämisillä
ablative selviämiseltä selviämisiltä
allative selviämiselle selviämisille
essive selviämisenä selviämisinä
translative selviämiseksi selviämisiksi
abessive selviämisettä selviämisittä
instructive selviämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of selviäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds