Jump to content

seikkaileminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

seikkailla +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsei̯kːɑi̯leminen/, [ˈs̠e̞i̯kːɑ̝i̯ˌle̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Hyphenation(key): seik‧kai‧le‧mi‧nen

Noun

[edit]

seikkaileminen

  1. verbal noun of seikkailla
    1. adventuring

Declension

[edit]
Inflection of seikkaileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative seikkaileminen seikkailemiset
genitive seikkailemisen seikkailemisten
seikkailemisien
partitive seikkailemista seikkailemisia
illative seikkailemiseen seikkailemisiin
singular plural
nominative seikkaileminen seikkailemiset
accusative nom. seikkaileminen seikkailemiset
gen. seikkailemisen
genitive seikkailemisen seikkailemisten
seikkailemisien
partitive seikkailemista seikkailemisia
inessive seikkailemisessa seikkailemisissa
elative seikkailemisesta seikkailemisista
illative seikkailemiseen seikkailemisiin
adessive seikkailemisella seikkailemisilla
ablative seikkailemiselta seikkailemisilta
allative seikkailemiselle seikkailemisille
essive seikkailemisena seikkailemisina
translative seikkailemiseksi seikkailemisiksi
abessive seikkailemisetta seikkailemisitta
instructive seikkailemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of seikkaileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)