sättiminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

sättiä +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsætːiminen/, [ˈs̠æt̪ːiˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): sät‧ti‧mi‧nen

Noun

[edit]

sättiminen

  1. verbal noun of sättiä
    1. reprimanding, scolding

Declension

[edit]
Inflection of sättiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative sättiminen sättimiset
genitive sättimisen sättimisten
sättimisien
partitive sättimistä sättimisiä
illative sättimiseen sättimisiin
singular plural
nominative sättiminen sättimiset
accusative nom. sättiminen sättimiset
gen. sättimisen
genitive sättimisen sättimisten
sättimisien
partitive sättimistä sättimisiä
inessive sättimisessä sättimisissä
elative sättimisestä sättimisistä
illative sättimiseen sättimisiin
adessive sättimisellä sättimisillä
ablative sättimiseltä sättimisiltä
allative sättimiselle sättimisille
essive sättimisenä sättimisinä
translative sättimiseksi sättimisiksi
abessive sättimisettä sättimisittä
instructive sättimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sättiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)