säikkyminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

säikkyä +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsæi̯kːyminen/, [ˈs̠æi̯kːyˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): säik‧ky‧mi‧nen

Noun

[edit]

säikkyminen

  1. verbal noun of säikkyä
    1. startling, jumping, spooking (being continuously startled)

Declension

[edit]
Inflection of säikkyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative säikkyminen säikkymiset
genitive säikkymisen säikkymisten
säikkymisien
partitive säikkymistä säikkymisiä
illative säikkymiseen säikkymisiin
singular plural
nominative säikkyminen säikkymiset
accusative nom. säikkyminen säikkymiset
gen. säikkymisen
genitive säikkymisen säikkymisten
säikkymisien
partitive säikkymistä säikkymisiä
inessive säikkymisessä säikkymisissä
elative säikkymisestä säikkymisistä
illative säikkymiseen säikkymisiin
adessive säikkymisellä säikkymisillä
ablative säikkymiseltä säikkymisiltä
allative säikkymiselle säikkymisille
essive säikkymisenä säikkymisinä
translative säikkymiseksi säikkymisiksi
abessive säikkymisettä säikkymisittä
instructive säikkymisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of säikkyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)