Jump to content

ryykätä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Swedish stryka.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈryːkætæˣ/, [ˈryːk̟æt̪æ(ʔ)]
  • Rhymes: -yːkætæ
  • Hyphenation(key): ryy‧kä‧tä

Verb

[edit]

ryykätä (dialectal)

  1. (transitive) to iron (clothes)
    Synonym: silittää
  2. (intransitive) to rush, charge, zoom
    Synonyms: rynnätä, pyyhältää

Conjugation

[edit]
Inflection of ryykätä (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ryykkään en ryykkää 1st sing. olen ryykännyt en ole ryykännyt
2nd sing. ryykkäät et ryykkää 2nd sing. olet ryykännyt et ole ryykännyt
3rd sing. ryykkää ei ryykkää 3rd sing. on ryykännyt ei ole ryykännyt
1st plur. ryykkäämme emme ryykkää 1st plur. olemme ryykänneet emme ole ryykänneet
2nd plur. ryykkäätte ette ryykkää 2nd plur. olette ryykänneet ette ole ryykänneet
3rd plur. ryykkäävät eivät ryykkää 3rd plur. ovat ryykänneet eivät ole ryykänneet
passive ryykätään ei ryykätä passive on ryykätty ei ole ryykätty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ryykkäsin en ryykännyt 1st sing. olin ryykännyt en ollut ryykännyt
2nd sing. ryykkäsit et ryykännyt 2nd sing. olit ryykännyt et ollut ryykännyt
3rd sing. ryykkäsi ei ryykännyt 3rd sing. oli ryykännyt ei ollut ryykännyt
1st plur. ryykkäsimme emme ryykänneet 1st plur. olimme ryykänneet emme olleet ryykänneet
2nd plur. ryykkäsitte ette ryykänneet 2nd plur. olitte ryykänneet ette olleet ryykänneet
3rd plur. ryykkäsivät eivät ryykänneet 3rd plur. olivat ryykänneet eivät olleet ryykänneet
passive ryykättiin ei ryykätty passive oli ryykätty ei ollut ryykätty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ryykkäisin en ryykkäisi 1st sing. olisin ryykännyt en olisi ryykännyt
2nd sing. ryykkäisit et ryykkäisi 2nd sing. olisit ryykännyt et olisi ryykännyt
3rd sing. ryykkäisi ei ryykkäisi 3rd sing. olisi ryykännyt ei olisi ryykännyt
1st plur. ryykkäisimme emme ryykkäisi 1st plur. olisimme ryykänneet emme olisi ryykänneet
2nd plur. ryykkäisitte ette ryykkäisi 2nd plur. olisitte ryykänneet ette olisi ryykänneet
3rd plur. ryykkäisivät eivät ryykkäisi 3rd plur. olisivat ryykänneet eivät olisi ryykänneet
passive ryykättäisiin ei ryykättäisi passive olisi ryykätty ei olisi ryykätty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. ryykkää älä ryykkää 2nd sing.
3rd sing. ryykätköön älköön ryykätkö 3rd sing. olkoon ryykännyt älköön olko ryykännyt
1st plur. ryykätkäämme älkäämme ryykätkö 1st plur.
2nd plur. ryykätkää älkää ryykätkö 2nd plur.
3rd plur. ryykätkööt älkööt ryykätkö 3rd plur. olkoot ryykänneet älkööt olko ryykänneet
passive ryykättäköön älköön ryykättäkö passive olkoon ryykätty älköön olko ryykätty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ryykännen en ryykänne 1st sing. lienen ryykännyt en liene ryykännyt
2nd sing. ryykännet et ryykänne 2nd sing. lienet ryykännyt et liene ryykännyt
3rd sing. ryykännee ei ryykänne 3rd sing. lienee ryykännyt ei liene ryykännyt
1st plur. ryykännemme emme ryykänne 1st plur. lienemme ryykänneet emme liene ryykänneet
2nd plur. ryykännette ette ryykänne 2nd plur. lienette ryykänneet ette liene ryykänneet
3rd plur. ryykännevät eivät ryykänne 3rd plur. lienevät ryykänneet eivät liene ryykänneet
passive ryykättäneen ei ryykättäne passive lienee ryykätty ei liene ryykätty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ryykätä present ryykkäävä ryykättävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ryykätäkseni ryykätäksemme
2nd ryykätäksesi ryykätäksenne
3rd ryykätäkseen
ryykätäksensä
past ryykännyt ryykätty
2nd inessive2 ryykätessä ryykättäessä agent4 ryykkäämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ryykätessäni ryykätessämme
2nd ryykätessäsi ryykätessänne
3rd ryykätessään
ryykätessänsä
negative ryykkäämätön
instructive ryykäten
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive ryykkäämässä
elative ryykkäämästä
illative ryykkäämään
adessive ryykkäämällä
abessive ryykkäämättä
instructive ryykkäämän ryykättämän
4th3 verbal noun ryykkääminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ryykkäämäisilläni ryykkäämäisillämme
2nd ryykkäämäisilläsi ryykkäämäisillänne
3rd ryykkäämäisillään
ryykkäämäisillänsä