ryykätä

Finnish

Etymology

From Swedish stryka.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈryːkætæˣ/, [ˈryːk̟æt̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -yːkætæ
• Syllabification^(key): ryy‧kä‧tä

Verb

ryykätä (dialectal)

1. (transitive) to iron (clothes)

   Synonym: silittää

2. (intransitive) to rush, charge, zoom

   Synonyms: rynnätä, pyyhältää

Conjugation

Inflection of ryykätä (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ryykkään	en ryykkää	1st sing.	olen ryykännyt	en ole ryykännyt
2nd sing.		ryykkäät	et ryykkää	2nd sing.	olet ryykännyt	et ole ryykännyt
3rd sing.		ryykkää	ei ryykkää	3rd sing.	on ryykännyt	ei ole ryykännyt
1st plur.		ryykkäämme	emme ryykkää	1st plur.	olemme ryykänneet	emme ole ryykänneet
2nd plur.		ryykkäätte	ette ryykkää	2nd plur.	olette ryykänneet	ette ole ryykänneet
3rd plur.		ryykkäävät	eivät ryykkää	3rd plur.	ovat ryykänneet	eivät ole ryykänneet
passive		ryykätään	ei ryykätä	passive	on ryykätty	ei ole ryykätty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ryykkäsin	en ryykännyt	1st sing.	olin ryykännyt	en ollut ryykännyt
2nd sing.		ryykkäsit	et ryykännyt	2nd sing.	olit ryykännyt	et ollut ryykännyt
3rd sing.		ryykkäsi	ei ryykännyt	3rd sing.	oli ryykännyt	ei ollut ryykännyt
1st plur.		ryykkäsimme	emme ryykänneet	1st plur.	olimme ryykänneet	emme olleet ryykänneet
2nd plur.		ryykkäsitte	ette ryykänneet	2nd plur.	olitte ryykänneet	ette olleet ryykänneet
3rd plur.		ryykkäsivät	eivät ryykänneet	3rd plur.	olivat ryykänneet	eivät olleet ryykänneet
passive		ryykättiin	ei ryykätty	passive	oli ryykätty	ei ollut ryykätty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ryykkäisin	en ryykkäisi	1st sing.	olisin ryykännyt	en olisi ryykännyt
2nd sing.		ryykkäisit	et ryykkäisi	2nd sing.	olisit ryykännyt	et olisi ryykännyt
3rd sing.		ryykkäisi	ei ryykkäisi	3rd sing.	olisi ryykännyt	ei olisi ryykännyt
1st plur.		ryykkäisimme	emme ryykkäisi	1st plur.	olisimme ryykänneet	emme olisi ryykänneet
2nd plur.		ryykkäisitte	ette ryykkäisi	2nd plur.	olisitte ryykänneet	ette olisi ryykänneet
3rd plur.		ryykkäisivät	eivät ryykkäisi	3rd plur.	olisivat ryykänneet	eivät olisi ryykänneet
passive		ryykättäisiin	ei ryykättäisi	passive	olisi ryykätty	ei olisi ryykätty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ryykkää	älä ryykkää	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ryykätköön	älköön ryykätkö	3rd sing.	olkoon ryykännyt	älköön olko ryykännyt
1st plur.		ryykätkäämme	älkäämme ryykätkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		ryykätkää	älkää ryykätkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ryykätkööt	älkööt ryykätkö	3rd plur.	olkoot ryykänneet	älkööt olko ryykänneet
passive		ryykättäköön	älköön ryykättäkö	passive	olkoon ryykätty	älköön olko ryykätty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ryykännen	en ryykänne	1st sing.	lienen ryykännyt	en liene ryykännyt
2nd sing.		ryykännet	et ryykänne	2nd sing.	lienet ryykännyt	et liene ryykännyt
3rd sing.		ryykännee	ei ryykänne	3rd sing.	lienee ryykännyt	ei liene ryykännyt
1st plur.		ryykännemme	emme ryykänne	1st plur.	lienemme ryykänneet	emme liene ryykänneet
2nd plur.		ryykännette	ette ryykänne	2nd plur.	lienette ryykänneet	ette liene ryykänneet
3rd plur.		ryykännevät	eivät ryykänne	3rd plur.	lienevät ryykänneet	eivät liene ryykänneet
passive		ryykättäneen	ei ryykättäne	passive	lienee ryykätty	ei liene ryykätty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ryykätä		present	ryykkäävä	ryykättävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ryykätäkseni ryykätäksemme 2nd ryykätäksesi ryykätäksenne 3rd ryykätäkseen ryykätäksensä		past	ryykännyt	ryykätty
2nd	inessive2	ryykätessä	ryykättäessä	agent4	ryykkäämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ryykätessäni ryykätessämme 2nd ryykätessäsi ryykätessänne 3rd ryykätessään ryykätessänsä		negative	ryykkäämätön
	instructive	ryykäten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	ryykkäämässä	—
	elative	ryykkäämästä	—
	illative	ryykkäämään	—
	adessive	ryykkäämällä	—
	abessive	ryykkäämättä	—
	instructive	ryykkäämän	ryykättämän
4th3	verbal noun	ryykkääminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ryykkäämäisilläni ryykkäämäisillämme 2nd ryykkäämäisilläsi ryykkäämäisillänne 3rd ryykkäämäisillään ryykkäämäisillänsä