Jump to content

rypyttää

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ryppy +‎ -ttää

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrypytːæːˣ/, [ˈrypyt̪ːæː(ʔ)]
  • Rhymes: -ypytːæː
  • Hyphenation(key): ry‧pyt‧tää

Verb

[edit]

rypyttää

  1. (transitive) to crinkle, rumple, crimp

Conjugation

[edit]
Inflection of rypyttää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rypytän en rypytä 1st sing. olen rypyttänyt en ole rypyttänyt
2nd sing. rypytät et rypytä 2nd sing. olet rypyttänyt et ole rypyttänyt
3rd sing. rypyttää ei rypytä 3rd sing. on rypyttänyt ei ole rypyttänyt
1st plur. rypytämme emme rypytä 1st plur. olemme rypyttäneet emme ole rypyttäneet
2nd plur. rypytätte ette rypytä 2nd plur. olette rypyttäneet ette ole rypyttäneet
3rd plur. rypyttävät eivät rypytä 3rd plur. ovat rypyttäneet eivät ole rypyttäneet
passive rypytetään ei rypytetä passive on rypytetty ei ole rypytetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rypytin en rypyttänyt 1st sing. olin rypyttänyt en ollut rypyttänyt
2nd sing. rypytit et rypyttänyt 2nd sing. olit rypyttänyt et ollut rypyttänyt
3rd sing. rypytti ei rypyttänyt 3rd sing. oli rypyttänyt ei ollut rypyttänyt
1st plur. rypytimme emme rypyttäneet 1st plur. olimme rypyttäneet emme olleet rypyttäneet
2nd plur. rypytitte ette rypyttäneet 2nd plur. olitte rypyttäneet ette olleet rypyttäneet
3rd plur. rypyttivät eivät rypyttäneet 3rd plur. olivat rypyttäneet eivät olleet rypyttäneet
passive rypytettiin ei rypytetty passive oli rypytetty ei ollut rypytetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rypyttäisin en rypyttäisi 1st sing. olisin rypyttänyt en olisi rypyttänyt
2nd sing. rypyttäisit et rypyttäisi 2nd sing. olisit rypyttänyt et olisi rypyttänyt
3rd sing. rypyttäisi ei rypyttäisi 3rd sing. olisi rypyttänyt ei olisi rypyttänyt
1st plur. rypyttäisimme emme rypyttäisi 1st plur. olisimme rypyttäneet emme olisi rypyttäneet
2nd plur. rypyttäisitte ette rypyttäisi 2nd plur. olisitte rypyttäneet ette olisi rypyttäneet
3rd plur. rypyttäisivät eivät rypyttäisi 3rd plur. olisivat rypyttäneet eivät olisi rypyttäneet
passive rypytettäisiin ei rypytettäisi passive olisi rypytetty ei olisi rypytetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. rypytä älä rypytä 2nd sing.
3rd sing. rypyttäköön älköön rypyttäkö 3rd sing. olkoon rypyttänyt älköön olko rypyttänyt
1st plur. rypyttäkäämme älkäämme rypyttäkö 1st plur.
2nd plur. rypyttäkää älkää rypyttäkö 2nd plur.
3rd plur. rypyttäkööt älkööt rypyttäkö 3rd plur. olkoot rypyttäneet älkööt olko rypyttäneet
passive rypytettäköön älköön rypytettäkö passive olkoon rypytetty älköön olko rypytetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rypyttänen en rypyttäne 1st sing. lienen rypyttänyt en liene rypyttänyt
2nd sing. rypyttänet et rypyttäne 2nd sing. lienet rypyttänyt et liene rypyttänyt
3rd sing. rypyttänee ei rypyttäne 3rd sing. lienee rypyttänyt ei liene rypyttänyt
1st plur. rypyttänemme emme rypyttäne 1st plur. lienemme rypyttäneet emme liene rypyttäneet
2nd plur. rypyttänette ette rypyttäne 2nd plur. lienette rypyttäneet ette liene rypyttäneet
3rd plur. rypyttänevät eivät rypyttäne 3rd plur. lienevät rypyttäneet eivät liene rypyttäneet
passive rypytettäneen ei rypytettäne passive lienee rypytetty ei liene rypytetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rypyttää present rypyttävä rypytettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rypyttääkseni rypyttääksemme
2nd rypyttääksesi rypyttääksenne
3rd rypyttääkseen
rypyttääksensä
past rypyttänyt rypytetty
2nd inessive2 rypyttäessä rypytettäessä agent4 rypyttämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rypyttäessäni rypyttäessämme
2nd rypyttäessäsi rypyttäessänne
3rd rypyttäessään
rypyttäessänsä
negative rypyttämätön
instructive rypyttäen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form rypyttää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive rypyttämässä
elative rypyttämästä
illative rypyttämään
adessive rypyttämällä
abessive rypyttämättä
instructive rypyttämän rypytettämän
4th3 verbal noun rypyttäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rypyttämäisilläni rypyttämäisillämme
2nd rypyttämäisilläsi rypyttämäisillänne
3rd rypyttämäisillään
rypyttämäisillänsä

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]