ruusukkeinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ruusuke +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈruːsukːei̯nen/, [ˈruːs̠uk̚ˌk̟e̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -einen
  • Hyphenation(key): ruu‧suk‧kei‧nen

Adjective

[edit]

ruusukkeinen

  1. rosetted

Declension

[edit]
Inflection of ruusukkeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ruusukkeinen ruusukkeiset
genitive ruusukkeisen ruusukkeisten
ruusukkeisien
partitive ruusukkeista ruusukkeisia
illative ruusukkeiseen ruusukkeisiin
singular plural
nominative ruusukkeinen ruusukkeiset
accusative nom. ruusukkeinen ruusukkeiset
gen. ruusukkeisen
genitive ruusukkeisen ruusukkeisten
ruusukkeisien
partitive ruusukkeista ruusukkeisia
inessive ruusukkeisessa ruusukkeisissa
elative ruusukkeisesta ruusukkeisista
illative ruusukkeiseen ruusukkeisiin
adessive ruusukkeisella ruusukkeisilla
ablative ruusukkeiselta ruusukkeisilta
allative ruusukkeiselle ruusukkeisille
essive ruusukkeisena ruusukkeisina
translative ruusukkeiseksi ruusukkeisiksi
abessive ruusukkeisetta ruusukkeisitta
instructive ruusukkeisin
comitative ruusukkeisine
Possessive forms of ruusukkeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Further reading

[edit]