ruukuttaminen

Finnish

Etymology

ruukuttaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈruːkutːɑminen/, [ˈruːkut̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
• Rhymes: -ɑminen
• Hyphenation^(key): ruu‧kut‧ta‧mi‧nen

Noun

ruukuttaminen

1. verbal noun of ruukuttaa
   1. potting, putting in a jar

Declension

Inflection of ruukuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		ruukuttaminen	ruukuttamiset
genitive		ruukuttamisen	ruukuttamisten ruukuttamisien
partitive		ruukuttamista	ruukuttamisia
illative		ruukuttamiseen	ruukuttamisiin
		singular	plural
nominative		ruukuttaminen	ruukuttamiset
accusative	nom.	ruukuttaminen	ruukuttamiset
	gen.	ruukuttamisen
genitive		ruukuttamisen	ruukuttamisten ruukuttamisien
partitive		ruukuttamista	ruukuttamisia
inessive		ruukuttamisessa	ruukuttamisissa
elative		ruukuttamisesta	ruukuttamisista
illative		ruukuttamiseen	ruukuttamisiin
adessive		ruukuttamisella	ruukuttamisilla
ablative		ruukuttamiselta	ruukuttamisilta
allative		ruukuttamiselle	ruukuttamisille
essive		ruukuttamisena	ruukuttamisina
translative		ruukuttamiseksi	ruukuttamisiksi
abessive		ruukuttamisetta	ruukuttamisitta
instructive		—	ruukuttamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ruukuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ruukuttamiseni ruukuttamiseni accusative nom. ruukuttamiseni ruukuttamiseni gen. ruukuttamiseni genitive ruukuttamiseni ruukuttamisteni ruukuttamisieni partitive ruukuttamistani ruukuttamisiani inessive ruukuttamisessani ruukuttamisissani elative ruukuttamisestani ruukuttamisistani illative ruukuttamiseeni ruukuttamisiini adessive ruukuttamisellani ruukuttamisillani ablative ruukuttamiseltani ruukuttamisiltani allative ruukuttamiselleni ruukuttamisilleni essive ruukuttamisenani ruukuttamisinani translative ruukuttamisekseni ruukuttamisikseni abessive ruukuttamisettani ruukuttamisittani instructive — — comitative — ruukuttamisineni second-person singular possessor singular plural nominative ruukuttamisesi ruukuttamisesi accusative nom. ruukuttamisesi ruukuttamisesi gen. ruukuttamisesi genitive ruukuttamisesi ruukuttamistesi ruukuttamisiesi partitive ruukuttamistasi ruukuttamisiasi inessive ruukuttamisessasi ruukuttamisissasi elative ruukuttamisestasi ruukuttamisistasi illative ruukuttamiseesi ruukuttamisiisi adessive ruukuttamisellasi ruukuttamisillasi ablative ruukuttamiseltasi ruukuttamisiltasi allative ruukuttamisellesi ruukuttamisillesi essive ruukuttamisenasi ruukuttamisinasi translative ruukuttamiseksesi ruukuttamisiksesi abessive ruukuttamisettasi ruukuttamisittasi instructive — — comitative — ruukuttamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative ruukuttamisemme ruukuttamisemme accusative nom. ruukuttamisemme ruukuttamisemme gen. ruukuttamisemme genitive ruukuttamisemme ruukuttamistemme ruukuttamisiemme partitive ruukuttamistamme ruukuttamisiamme inessive ruukuttamisessamme ruukuttamisissamme elative ruukuttamisestamme ruukuttamisistamme illative ruukuttamiseemme ruukuttamisiimme adessive ruukuttamisellamme ruukuttamisillamme ablative ruukuttamiseltamme ruukuttamisiltamme allative ruukuttamisellemme ruukuttamisillemme essive ruukuttamisenamme ruukuttamisinamme translative ruukuttamiseksemme ruukuttamisiksemme abessive ruukuttamisettamme ruukuttamisittamme instructive — — comitative — ruukuttamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative ruukuttamisenne ruukuttamisenne accusative nom. ruukuttamisenne ruukuttamisenne gen. ruukuttamisenne genitive ruukuttamisenne ruukuttamistenne ruukuttamisienne partitive ruukuttamistanne ruukuttamisianne inessive ruukuttamisessanne ruukuttamisissanne elative ruukuttamisestanne ruukuttamisistanne illative ruukuttamiseenne ruukuttamisiinne adessive ruukuttamisellanne ruukuttamisillanne ablative ruukuttamiseltanne ruukuttamisiltanne allative ruukuttamisellenne ruukuttamisillenne essive ruukuttamisenanne ruukuttamisinanne translative ruukuttamiseksenne ruukuttamisiksenne abessive ruukuttamisettanne ruukuttamisittanne instructive — — comitative — ruukuttamisinenne third-person possessor singular plural nominative ruukuttamisensa ruukuttamisensa accusative nom. ruukuttamisensa ruukuttamisensa gen. ruukuttamisensa genitive ruukuttamisensa ruukuttamistensa ruukuttamisiensa partitive ruukuttamistaan ruukuttamistansa ruukuttamisiaan ruukuttamisiansa inessive ruukuttamisessaan ruukuttamisessansa ruukuttamisissaan ruukuttamisissansa elative ruukuttamisestaan ruukuttamisestansa ruukuttamisistaan ruukuttamisistansa illative ruukuttamiseensa ruukuttamisiinsa adessive ruukuttamisellaan ruukuttamisellansa ruukuttamisillaan ruukuttamisillansa ablative ruukuttamiseltaan ruukuttamiseltansa ruukuttamisiltaan ruukuttamisiltansa allative ruukuttamiselleen ruukuttamisellensa ruukuttamisilleen ruukuttamisillensa essive ruukuttamisenaan ruukuttamisenansa ruukuttamisinaan ruukuttamisinansa translative ruukuttamisekseen ruukuttamiseksensa ruukuttamisikseen ruukuttamisiksensa abessive ruukuttamisettaan ruukuttamisettansa ruukuttamisittaan ruukuttamisittansa instructive — — comitative — ruukuttamisineen ruukuttamisinensa