Jump to content

rustiikkinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

rustiikki +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrustiːkːinen/, [ˈrus̠tiːk̚ˌk̟ine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): rus‧tiik‧ki‧nen

Adjective

[edit]

rustiikkinen (comparative rustiikkisempi, superlative rustiikkisin)

  1. rustic

Declension

[edit]
Inflection of rustiikkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative rustiikkinen rustiikkiset
genitive rustiikkisen rustiikkisten
rustiikkisien
partitive rustiikkista rustiikkisia
illative rustiikkiseen rustiikkisiin
singular plural
nominative rustiikkinen rustiikkiset
accusative nom. rustiikkinen rustiikkiset
gen. rustiikkisen
genitive rustiikkisen rustiikkisten
rustiikkisien
partitive rustiikkista rustiikkisia
inessive rustiikkisessa rustiikkisissa
elative rustiikkisesta rustiikkisista
illative rustiikkiseen rustiikkisiin
adessive rustiikkisella rustiikkisilla
ablative rustiikkiselta rustiikkisilta
allative rustiikkiselle rustiikkisille
essive rustiikkisena rustiikkisina
translative rustiikkiseksi rustiikkisiksi
abessive rustiikkisetta rustiikkisitta
instructive rustiikkisin
comitative rustiikkisine
Possessive forms of rustiikkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Further reading

[edit]