Jump to content

ruskottaminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ruskottaa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈruskotːɑminen/, [ˈrus̠ko̞t̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Hyphenation(key): rus‧kot‧ta‧mi‧nen

Noun

[edit]

ruskottaminen

  1. verbal noun of ruskottaa
    1. glowing red

Declension

[edit]
Inflection of ruskottaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ruskottaminen ruskottamiset
genitive ruskottamisen ruskottamisten
ruskottamisien
partitive ruskottamista ruskottamisia
illative ruskottamiseen ruskottamisiin
singular plural
nominative ruskottaminen ruskottamiset
accusative nom. ruskottaminen ruskottamiset
gen. ruskottamisen
genitive ruskottamisen ruskottamisten
ruskottamisien
partitive ruskottamista ruskottamisia
inessive ruskottamisessa ruskottamisissa
elative ruskottamisesta ruskottamisista
illative ruskottamiseen ruskottamisiin
adessive ruskottamisella ruskottamisilla
ablative ruskottamiselta ruskottamisilta
allative ruskottamiselle ruskottamisille
essive ruskottamisena ruskottamisina
translative ruskottamiseksi ruskottamisiksi
abessive ruskottamisetta ruskottamisitta
instructive ruskottamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ruskottaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)