Jump to content

ruostumaton

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈruo̯stumɑton/, [ˈruo̞̯s̠tuˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Hyphenation(key): ruos‧tu‧ma‧ton

Adjective

[edit]

ruostumaton (comparative ruostumattomampi, superlative ruostumattomin)

  1. (metallurgy) stainless, rustproof

Declension

[edit]
Possessive forms of ruostumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Noun

[edit]

ruostumaton

  1. Short for ruostumaton teräs, stainless steel.

Declension

[edit]
Inflection of ruostumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative ruostumaton ruostumattomat
genitive ruostumattoman ruostumattomien
partitive ruostumatonta ruostumattomia
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
singular plural
nominative ruostumaton ruostumattomat
accusative nom. ruostumaton ruostumattomat
gen. ruostumattoman
genitive ruostumattoman ruostumattomien
ruostumatonten rare
partitive ruostumatonta ruostumattomia
inessive ruostumattomassa ruostumattomissa
elative ruostumattomasta ruostumattomista
illative ruostumattomaan ruostumattomiin
adessive ruostumattomalla ruostumattomilla
ablative ruostumattomalta ruostumattomilta
allative ruostumattomalle ruostumattomille
essive ruostumattomana ruostumattomina
translative ruostumattomaksi ruostumattomiksi
abessive ruostumattomatta ruostumattomitta
instructive ruostumattomin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ruostumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)

Synonyms

[edit]

Participle

[edit]

ruostumaton

  1. negative participle of ruostua

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]