ruikata

Finnish

Etymology

Sound-symbolic; compare ruiskaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrui̯kɑtɑˣ/, [ˈrui̯kɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uikɑtɑ
• Hyphenation^(key): rui‧ka‧ta

Verb

ruikata

1. (transitive) to dash a small amount of liquid at something or someone

Conjugation

Inflection of ruikata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikkaan	en ruikkaa	1st sing.	olen ruikannut	en ole ruikannut
2nd sing.		ruikkaat	et ruikkaa	2nd sing.	olet ruikannut	et ole ruikannut
3rd sing.		ruikkaa	ei ruikkaa	3rd sing.	on ruikannut	ei ole ruikannut
1st plur.		ruikkaamme	emme ruikkaa	1st plur.	olemme ruikanneet	emme ole ruikanneet
2nd plur.		ruikkaatte	ette ruikkaa	2nd plur.	olette ruikanneet	ette ole ruikanneet
3rd plur.		ruikkaavat	eivät ruikkaa	3rd plur.	ovat ruikanneet	eivät ole ruikanneet
passive		ruikataan	ei ruikata	passive	on ruikattu	ei ole ruikattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikkasin	en ruikannut	1st sing.	olin ruikannut	en ollut ruikannut
2nd sing.		ruikkasit	et ruikannut	2nd sing.	olit ruikannut	et ollut ruikannut
3rd sing.		ruikkasi	ei ruikannut	3rd sing.	oli ruikannut	ei ollut ruikannut
1st plur.		ruikkasimme	emme ruikanneet	1st plur.	olimme ruikanneet	emme olleet ruikanneet
2nd plur.		ruikkasitte	ette ruikanneet	2nd plur.	olitte ruikanneet	ette olleet ruikanneet
3rd plur.		ruikkasivat	eivät ruikanneet	3rd plur.	olivat ruikanneet	eivät olleet ruikanneet
passive		ruikattiin	ei ruikattu	passive	oli ruikattu	ei ollut ruikattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikkaisin	en ruikkaisi	1st sing.	olisin ruikannut	en olisi ruikannut
2nd sing.		ruikkaisit	et ruikkaisi	2nd sing.	olisit ruikannut	et olisi ruikannut
3rd sing.		ruikkaisi	ei ruikkaisi	3rd sing.	olisi ruikannut	ei olisi ruikannut
1st plur.		ruikkaisimme	emme ruikkaisi	1st plur.	olisimme ruikanneet	emme olisi ruikanneet
2nd plur.		ruikkaisitte	ette ruikkaisi	2nd plur.	olisitte ruikanneet	ette olisi ruikanneet
3rd plur.		ruikkaisivat	eivät ruikkaisi	3rd plur.	olisivat ruikanneet	eivät olisi ruikanneet
passive		ruikattaisiin	ei ruikattaisi	passive	olisi ruikattu	ei olisi ruikattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ruikkaa	älä ruikkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ruikatkoon	älköön ruikatko	3rd sing.	olkoon ruikannut	älköön olko ruikannut
1st plur.		ruikatkaamme	älkäämme ruikatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		ruikatkaa	älkää ruikatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ruikatkoot	älkööt ruikatko	3rd plur.	olkoot ruikanneet	älkööt olko ruikanneet
passive		ruikattakoon	älköön ruikattako	passive	olkoon ruikattu	älköön olko ruikattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikannen	en ruikanne	1st sing.	lienen ruikannut	en liene ruikannut
2nd sing.		ruikannet	et ruikanne	2nd sing.	lienet ruikannut	et liene ruikannut
3rd sing.		ruikannee	ei ruikanne	3rd sing.	lienee ruikannut	ei liene ruikannut
1st plur.		ruikannemme	emme ruikanne	1st plur.	lienemme ruikanneet	emme liene ruikanneet
2nd plur.		ruikannette	ette ruikanne	2nd plur.	lienette ruikanneet	ette liene ruikanneet
3rd plur.		ruikannevat	eivät ruikanne	3rd plur.	lienevät ruikanneet	eivät liene ruikanneet
passive		ruikattaneen	ei ruikattane	passive	lienee ruikattu	ei liene ruikattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ruikata		present	ruikkaava	ruikattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruikatakseni ruikataksemme 2nd ruikataksesi ruikataksenne 3rd ruikatakseen ruikataksensa		past	ruikannut	ruikattu
2nd	inessive2	ruikatessa	ruikattaessa	agent4	ruikkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruikatessani ruikatessamme 2nd ruikatessasi ruikatessanne 3rd ruikatessaan ruikatessansa		negative	ruikkaamaton
	instructive	ruikaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	ruikkaamassa	—
	elative	ruikkaamasta	—
	illative	ruikkaamaan	—
	adessive	ruikkaamalla	—
	abessive	ruikkaamatta	—
	instructive	ruikkaaman	ruikattaman
4th3	verbal noun	ruikkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruikkaamaisillani ruikkaamaisillamme 2nd ruikkaamaisillasi ruikkaamaisillanne 3rd ruikkaamaisillaan ruikkaamaisillansa

Derived terms

• ruikkia
• ruikku
• ruikuli

 

Further reading

• “ruikata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• kaartui