rimmata

Finnish

Etymology

From Swedish rimma.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrimːɑtɑˣ/, [ˈrimːɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -imːɑtɑ
• Hyphenation^(key): rim‧ma‧ta

Verb

rimmata

1. to rhyme

Conjugation

Inflection of rimmata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rimmaan	en rimmaa	1st sing.	olen rimmannut	en ole rimmannut
2nd sing.		rimmaat	et rimmaa	2nd sing.	olet rimmannut	et ole rimmannut
3rd sing.		rimmaa	ei rimmaa	3rd sing.	on rimmannut	ei ole rimmannut
1st plur.		rimmaamme	emme rimmaa	1st plur.	olemme rimmanneet	emme ole rimmanneet
2nd plur.		rimmaatte	ette rimmaa	2nd plur.	olette rimmanneet	ette ole rimmanneet
3rd plur.		rimmaavat	eivät rimmaa	3rd plur.	ovat rimmanneet	eivät ole rimmanneet
passive		rimmataan	ei rimmata	passive	on rimmattu	ei ole rimmattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rimmasin	en rimmannut	1st sing.	olin rimmannut	en ollut rimmannut
2nd sing.		rimmasit	et rimmannut	2nd sing.	olit rimmannut	et ollut rimmannut
3rd sing.		rimmasi	ei rimmannut	3rd sing.	oli rimmannut	ei ollut rimmannut
1st plur.		rimmasimme	emme rimmanneet	1st plur.	olimme rimmanneet	emme olleet rimmanneet
2nd plur.		rimmasitte	ette rimmanneet	2nd plur.	olitte rimmanneet	ette olleet rimmanneet
3rd plur.		rimmasivat	eivät rimmanneet	3rd plur.	olivat rimmanneet	eivät olleet rimmanneet
passive		rimmattiin	ei rimmattu	passive	oli rimmattu	ei ollut rimmattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rimmaisin	en rimmaisi	1st sing.	olisin rimmannut	en olisi rimmannut
2nd sing.		rimmaisit	et rimmaisi	2nd sing.	olisit rimmannut	et olisi rimmannut
3rd sing.		rimmaisi	ei rimmaisi	3rd sing.	olisi rimmannut	ei olisi rimmannut
1st plur.		rimmaisimme	emme rimmaisi	1st plur.	olisimme rimmanneet	emme olisi rimmanneet
2nd plur.		rimmaisitte	ette rimmaisi	2nd plur.	olisitte rimmanneet	ette olisi rimmanneet
3rd plur.		rimmaisivat	eivät rimmaisi	3rd plur.	olisivat rimmanneet	eivät olisi rimmanneet
passive		rimmattaisiin	ei rimmattaisi	passive	olisi rimmattu	ei olisi rimmattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		rimmaa	älä rimmaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rimmatkoon	älköön rimmatko	3rd sing.	olkoon rimmannut	älköön olko rimmannut
1st plur.		rimmatkaamme	älkäämme rimmatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		rimmatkaa	älkää rimmatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rimmatkoot	älkööt rimmatko	3rd plur.	olkoot rimmanneet	älkööt olko rimmanneet
passive		rimmattakoon	älköön rimmattako	passive	olkoon rimmattu	älköön olko rimmattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rimmannen	en rimmanne	1st sing.	lienen rimmannut	en liene rimmannut
2nd sing.		rimmannet	et rimmanne	2nd sing.	lienet rimmannut	et liene rimmannut
3rd sing.		rimmannee	ei rimmanne	3rd sing.	lienee rimmannut	ei liene rimmannut
1st plur.		rimmannemme	emme rimmanne	1st plur.	lienemme rimmanneet	emme liene rimmanneet
2nd plur.		rimmannette	ette rimmanne	2nd plur.	lienette rimmanneet	ette liene rimmanneet
3rd plur.		rimmannevat	eivät rimmanne	3rd plur.	lienevät rimmanneet	eivät liene rimmanneet
passive		rimmattaneen	ei rimmattane	passive	lienee rimmattu	ei liene rimmattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rimmata		present	rimmaava	rimmattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rimmatakseni rimmataksemme 2nd rimmataksesi rimmataksenne 3rd rimmatakseen rimmataksensa		past	rimmannut	rimmattu
2nd	inessive2	rimmatessa	rimmattaessa	agent4	rimmaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rimmatessani rimmatessamme 2nd rimmatessasi rimmatessanne 3rd rimmatessaan rimmatessansa		negative	rimmaamaton
	instructive	rimmaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	rimmaamassa	—
	elative	rimmaamasta	—
	illative	rimmaamaan	—
	adessive	rimmaamalla	—
	abessive	rimmaamatta	—
	instructive	rimmaaman	rimmattaman
4th3	verbal noun	rimmaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rimmaamaisillani rimmaamaisillamme 2nd rimmaamaisillasi rimmaamaisillanne 3rd rimmaamaisillaan rimmaamaisillansa

Further reading

• “rimmata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03