riitaantua

Finnish

Etymology

riita +‎ -antua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriːtɑːntuɑˣ/, [ˈriːt̪ɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): rii‧taan‧tua

Verb

riitaantua

1. (intransitive) to fall out (cease to be on friendly terms)

Conjugation

Inflection of riitaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitaannun	en riitaannu	1st sing.	olen riitaantunut	en ole riitaantunut
2nd sing.		riitaannut	et riitaannu	2nd sing.	olet riitaantunut	et ole riitaantunut
3rd sing.		riitaantuu	ei riitaannu	3rd sing.	on riitaantunut	ei ole riitaantunut
1st plur.		riitaannumme	emme riitaannu	1st plur.	olemme riitaantuneet	emme ole riitaantuneet
2nd plur.		riitaannutte	ette riitaannu	2nd plur.	olette riitaantuneet	ette ole riitaantuneet
3rd plur.		riitaantuvat	eivät riitaannu	3rd plur.	ovat riitaantuneet	eivät ole riitaantuneet
passive		riitaannutaan	ei riitaannuta	passive	on riitaannuttu	ei ole riitaannuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitaannuin	en riitaantunut	1st sing.	olin riitaantunut	en ollut riitaantunut
2nd sing.		riitaannuit	et riitaantunut	2nd sing.	olit riitaantunut	et ollut riitaantunut
3rd sing.		riitaantui	ei riitaantunut	3rd sing.	oli riitaantunut	ei ollut riitaantunut
1st plur.		riitaannuimme	emme riitaantuneet	1st plur.	olimme riitaantuneet	emme olleet riitaantuneet
2nd plur.		riitaannuitte	ette riitaantuneet	2nd plur.	olitte riitaantuneet	ette olleet riitaantuneet
3rd plur.		riitaantuivat	eivät riitaantuneet	3rd plur.	olivat riitaantuneet	eivät olleet riitaantuneet
passive		riitaannuttiin	ei riitaannuttu	passive	oli riitaannuttu	ei ollut riitaannuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitaantuisin	en riitaantuisi	1st sing.	olisin riitaantunut	en olisi riitaantunut
2nd sing.		riitaantuisit	et riitaantuisi	2nd sing.	olisit riitaantunut	et olisi riitaantunut
3rd sing.		riitaantuisi	ei riitaantuisi	3rd sing.	olisi riitaantunut	ei olisi riitaantunut
1st plur.		riitaantuisimme	emme riitaantuisi	1st plur.	olisimme riitaantuneet	emme olisi riitaantuneet
2nd plur.		riitaantuisitte	ette riitaantuisi	2nd plur.	olisitte riitaantuneet	ette olisi riitaantuneet
3rd plur.		riitaantuisivat	eivät riitaantuisi	3rd plur.	olisivat riitaantuneet	eivät olisi riitaantuneet
passive		riitaannuttaisiin	ei riitaannuttaisi	passive	olisi riitaannuttu	ei olisi riitaannuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		riitaannu	älä riitaannu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		riitaantukoon	älköön riitaantuko	3rd sing.	olkoon riitaantunut	älköön olko riitaantunut
1st plur.		riitaantukaamme	älkäämme riitaantuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		riitaantukaa	älkää riitaantuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		riitaantukoot	älkööt riitaantuko	3rd plur.	olkoot riitaantuneet	älkööt olko riitaantuneet
passive		riitaannuttakoon	älköön riitaannuttako	passive	olkoon riitaannuttu	älköön olko riitaannuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		riitaantunen	en riitaantune	1st sing.	lienen riitaantunut	en liene riitaantunut
2nd sing.		riitaantunet	et riitaantune	2nd sing.	lienet riitaantunut	et liene riitaantunut
3rd sing.		riitaantunee	ei riitaantune	3rd sing.	lienee riitaantunut	ei liene riitaantunut
1st plur.		riitaantunemme	emme riitaantune	1st plur.	lienemme riitaantuneet	emme liene riitaantuneet
2nd plur.		riitaantunette	ette riitaantune	2nd plur.	lienette riitaantuneet	ette liene riitaantuneet
3rd plur.		riitaantunevat	eivät riitaantune	3rd plur.	lienevät riitaantuneet	eivät liene riitaantuneet
passive		riitaannuttaneen	ei riitaannuttane	passive	lienee riitaannuttu	ei liene riitaannuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		riitaantua		present	riitaantuva	riitaannuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riitaantuakseni riitaantuaksemme 2nd riitaantuaksesi riitaantuaksenne 3rd riitaantuakseen riitaantuaksensa		past	riitaantunut	riitaannuttu
2nd	inessive2	riitaantuessa	riitaannuttaessa	agent4	riitaantuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st riitaantuessani riitaantuessamme 2nd riitaantuessasi riitaantuessanne 3rd riitaantuessaan riitaantuessansa		negative	riitaantumaton
	instructive	riitaantuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	riitaantumassa	—
	elative	riitaantumasta	—
	illative	riitaantumaan	—
	adessive	riitaantumalla	—
	abessive	riitaantumatta	—
	instructive	riitaantuman	riitaannuttaman
4th3	verbal noun	riitaantuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st riitaantumaisillani riitaantumaisillamme 2nd riitaantumaisillasi riitaantumaisillanne 3rd riitaantumaisillaan riitaantumaisillansa

Derived terms

• riitaannuttaa

 

Further reading

• “riitaantua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03