Jump to content

riiputus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

riiputtaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈriːputus/, [ˈriːput̪us̠]
  • Rhymes: -iːputus
  • Hyphenation(key): rii‧pu‧tus

Noun

[edit]

riiputus

  1. dangling

Declension

[edit]
Inflection of riiputus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative riiputus riiputukset
genitive riiputuksen riiputusten
riiputuksien
partitive riiputusta riiputuksia
illative riiputukseen riiputuksiin
singular plural
nominative riiputus riiputukset
accusative nom. riiputus riiputukset
gen. riiputuksen
genitive riiputuksen riiputusten
riiputuksien
partitive riiputusta riiputuksia
inessive riiputuksessa riiputuksissa
elative riiputuksesta riiputuksista
illative riiputukseen riiputuksiin
adessive riiputuksella riiputuksilla
ablative riiputukselta riiputuksilta
allative riiputukselle riiputuksille
essive riiputuksena riiputuksina
translative riiputukseksi riiputuksiksi
abessive riiputuksetta riiputuksitta
instructive riiputuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of riiputus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]