riikki

See also: Riikki

Finnish

Etymology

Borrowed from Late Old Swedish rike.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriːkːi/, [ˈriːkːi]
• Rhymes: -iːkːi
• Hyphenation^(key): riik‧ki

Noun

riikki (dialectal)

1. realm, kingdom

   Synonym: valtakunta

Declension

Inflection of riikki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
nominative		riikki	riikit
genitive		riikin	riikkien
partitive		riikkiä	riikkejä
illative		riikkiin	riikkeihin
		singular	plural
nominative		riikki	riikit
accusative	nom.	riikki	riikit
	gen.	riikin
genitive		riikin	riikkien
partitive		riikkiä	riikkejä
inessive		riikissä	riikeissä
elative		riikistä	riikeistä
illative		riikkiin	riikkeihin
adessive		riikillä	riikeillä
ablative		riikiltä	riikeiltä
allative		riikille	riikeille
essive		riikkinä	riikkeinä
translative		riikiksi	riikeiksi
abessive		riikittä	riikeittä
instructive		—	riikein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of riikki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative riikkini riikkini accusative nom. riikkini riikkini gen. riikkini genitive riikkini riikkieni partitive riikkiäni riikkejäni inessive riikissäni riikeissäni elative riikistäni riikeistäni illative riikkiini riikkeihini adessive riikilläni riikeilläni ablative riikiltäni riikeiltäni allative riikilleni riikeilleni essive riikkinäni riikkeinäni translative riikikseni riikeikseni abessive riikittäni riikeittäni instructive — — comitative — riikkeineni second-person singular possessor singular plural nominative riikkisi riikkisi accusative nom. riikkisi riikkisi gen. riikkisi genitive riikkisi riikkiesi partitive riikkiäsi riikkejäsi inessive riikissäsi riikeissäsi elative riikistäsi riikeistäsi illative riikkiisi riikkeihisi adessive riikilläsi riikeilläsi ablative riikiltäsi riikeiltäsi allative riikillesi riikeillesi essive riikkinäsi riikkeinäsi translative riikiksesi riikeiksesi abessive riikittäsi riikeittäsi instructive — — comitative — riikkeinesi first-person plural possessor singular plural nominative riikkimme riikkimme accusative nom. riikkimme riikkimme gen. riikkimme genitive riikkimme riikkiemme partitive riikkiämme riikkejämme inessive riikissämme riikeissämme elative riikistämme riikeistämme illative riikkiimme riikkeihimme adessive riikillämme riikeillämme ablative riikiltämme riikeiltämme allative riikillemme riikeillemme essive riikkinämme riikkeinämme translative riikiksemme riikeiksemme abessive riikittämme riikeittämme instructive — — comitative — riikkeinemme second-person plural possessor singular plural nominative riikkinne riikkinne accusative nom. riikkinne riikkinne gen. riikkinne genitive riikkinne riikkienne partitive riikkiänne riikkejänne inessive riikissänne riikeissänne elative riikistänne riikeistänne illative riikkiinne riikkeihinne adessive riikillänne riikeillänne ablative riikiltänne riikeiltänne allative riikillenne riikeillenne essive riikkinänne riikkeinänne translative riikiksenne riikeiksenne abessive riikittänne riikeittänne instructive — — comitative — riikkeinenne third-person possessor singular plural nominative riikkinsä riikkinsä accusative nom. riikkinsä riikkinsä gen. riikkinsä genitive riikkinsä riikkiensä partitive riikkiään riikkiänsä riikkejään riikkejänsä inessive riikissään riikissänsä riikeissään riikeissänsä elative riikistään riikistänsä riikeistään riikeistänsä illative riikkiinsä riikkeihinsä adessive riikillään riikillänsä riikeillään riikeillänsä ablative riikiltään riikiltänsä riikeiltään riikeiltänsä allative riikilleen riikillensä riikeilleen riikeillensä essive riikkinään riikkinänsä riikkeinään riikkeinänsä translative riikikseen riikiksensä riikeikseen riikeiksensä abessive riikittään riikittänsä riikeittään riikeittänsä instructive — — comitative — riikkeineen riikkeinensä

Derived terms

• riikin-

Ingrian

Etymology

Borrowed from Estonian riik. Compare dialectal Finnish riikki.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈriːkːi/, [ˈriːkʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈriːkːi/, [ˈriːkːi]
• Rhymes: -iːkʲː, -iːkːi
• Hyphenation: riik‧ki

Noun

riikki

1. state, country

Declension

Declension of riikki (type 5/vahti, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	riikki	riikit
genitive	riikin	riikkiin, riikkilöin
partitive	riikkiä	riikkijä, riikkilöjä
illative	riikkii	riikkii, riikkilöihe
inessive	riikiis	riikkiis, riikkilöis
elative	riikist	riikkiist, riikkilöist
allative	riikille	riikkiille, riikkilöille
adessive	riikiil	riikkiil, riikkilöil
ablative	riikilt	riikkiilt, riikkilöilt
translative	riikiks	riikkiiks, riikkilöiks
essive	riikkinnä, riikkiin	riikkiinnä, riikkilöinnä, riikkiin, riikkilöin
exessive1)	riikkint	riikkiint, riikkilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 483

Votic

Etymology

Borrowed from Estonian riik.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈriːkːi/, [ˈrʲiːkʲːi]
• Rhymes: -iːkːi
• Hyphenation: riik‧ki

Noun

riikki

1. state (political entity with sovereignty)

Inflection

Declension of riikki (type II/võrkko, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	riikki	riikid
genitive	riiki	riikkije, riikkii
partitive	riikkiä	riikkiite, riikkii
illative	riikkise, riikki	riikkiise
inessive	riikiz	riikkiiz
elative	riikisse	riikkiisse
allative	riikile	riikkiile
adessive	riikille	riikkiille
ablative	riikilte	riikkiilte
translative	riikissi	riikkiissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “riikki”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn