Jump to content

riekaleinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

riekale +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrie̯kɑlei̯nen/, [ˈrie̞̯kɑ̝ˌle̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -einen
  • Hyphenation(key): rie‧ka‧lei‧nen

Adjective

[edit]

riekaleinen

  1. shredded, tattered

Declension

[edit]
Inflection of riekaleinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative riekaleinen riekaleiset
genitive riekaleisen riekaleisten
riekaleisien
partitive riekaleista riekaleisia
illative riekaleiseen riekaleisiin
singular plural
nominative riekaleinen riekaleiset
accusative nom. riekaleinen riekaleiset
gen. riekaleisen
genitive riekaleisen riekaleisten
riekaleisien
partitive riekaleista riekaleisia
inessive riekaleisessa riekaleisissa
elative riekaleisesta riekaleisista
illative riekaleiseen riekaleisiin
adessive riekaleisella riekaleisilla
ablative riekaleiselta riekaleisilta
allative riekaleiselle riekaleisille
essive riekaleisena riekaleisina
translative riekaleiseksi riekaleisiksi
abessive riekaleisetta riekaleisitta
instructive riekaleisin
comitative riekaleisine
Possessive forms of riekaleinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]