revitteleminen

Finnish

Etymology

revitellä +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈreʋitːeleminen/, [ˈre̞ʋit̪̚ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Hyphenation^(key): re‧vit‧te‧le‧mi‧nen

Noun

revitteleminen

1. verbal noun of revitellä
   1. revelling, acting pompously

Declension

Inflection of revitteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		revitteleminen	revittelemiset
genitive		revittelemisen	revittelemisten revittelemisien
partitive		revittelemistä	revittelemisiä
illative		revittelemiseen	revittelemisiin
		singular	plural
nominative		revitteleminen	revittelemiset
accusative	nom.	revitteleminen	revittelemiset
	gen.	revittelemisen
genitive		revittelemisen	revittelemisten revittelemisien
partitive		revittelemistä	revittelemisiä
inessive		revittelemisessä	revittelemisissä
elative		revittelemisestä	revittelemisistä
illative		revittelemiseen	revittelemisiin
adessive		revittelemisellä	revittelemisillä
ablative		revittelemiseltä	revittelemisiltä
allative		revittelemiselle	revittelemisille
essive		revittelemisenä	revittelemisinä
translative		revittelemiseksi	revittelemisiksi
abessive		revittelemisettä	revittelemisittä
instructive		—	revittelemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of revitteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative revittelemiseni revittelemiseni accusative nom. revittelemiseni revittelemiseni gen. revittelemiseni genitive revittelemiseni revittelemisteni revittelemisieni partitive revittelemistäni revittelemisiäni inessive revittelemisessäni revittelemisissäni elative revittelemisestäni revittelemisistäni illative revittelemiseeni revittelemisiini adessive revittelemiselläni revittelemisilläni ablative revittelemiseltäni revittelemisiltäni allative revittelemiselleni revittelemisilleni essive revittelemisenäni revittelemisinäni translative revittelemisekseni revittelemisikseni abessive revittelemisettäni revittelemisittäni instructive — — comitative — revittelemisineni second-person singular possessor singular plural nominative revittelemisesi revittelemisesi accusative nom. revittelemisesi revittelemisesi gen. revittelemisesi genitive revittelemisesi revittelemistesi revittelemisiesi partitive revittelemistäsi revittelemisiäsi inessive revittelemisessäsi revittelemisissäsi elative revittelemisestäsi revittelemisistäsi illative revittelemiseesi revittelemisiisi adessive revittelemiselläsi revittelemisilläsi ablative revittelemiseltäsi revittelemisiltäsi allative revittelemisellesi revittelemisillesi essive revittelemisenäsi revittelemisinäsi translative revittelemiseksesi revittelemisiksesi abessive revittelemisettäsi revittelemisittäsi instructive — — comitative — revittelemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative revittelemisemme revittelemisemme accusative nom. revittelemisemme revittelemisemme gen. revittelemisemme genitive revittelemisemme revittelemistemme revittelemisiemme partitive revittelemistämme revittelemisiämme inessive revittelemisessämme revittelemisissämme elative revittelemisestämme revittelemisistämme illative revittelemiseemme revittelemisiimme adessive revittelemisellämme revittelemisillämme ablative revittelemiseltämme revittelemisiltämme allative revittelemisellemme revittelemisillemme essive revittelemisenämme revittelemisinämme translative revittelemiseksemme revittelemisiksemme abessive revittelemisettämme revittelemisittämme instructive — — comitative — revittelemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative revittelemisenne revittelemisenne accusative nom. revittelemisenne revittelemisenne gen. revittelemisenne genitive revittelemisenne revittelemistenne revittelemisienne partitive revittelemistänne revittelemisiänne inessive revittelemisessänne revittelemisissänne elative revittelemisestänne revittelemisistänne illative revittelemiseenne revittelemisiinne adessive revittelemisellänne revittelemisillänne ablative revittelemiseltänne revittelemisiltänne allative revittelemisellenne revittelemisillenne essive revittelemisenänne revittelemisinänne translative revittelemiseksenne revittelemisiksenne abessive revittelemisettänne revittelemisittänne instructive — — comitative — revittelemisinenne third-person possessor singular plural nominative revittelemisensä revittelemisensä accusative nom. revittelemisensä revittelemisensä gen. revittelemisensä genitive revittelemisensä revittelemistensä revittelemisiensä partitive revittelemistään revittelemistänsä revittelemisiään revittelemisiänsä inessive revittelemisessään revittelemisessänsä revittelemisissään revittelemisissänsä elative revittelemisestään revittelemisestänsä revittelemisistään revittelemisistänsä illative revittelemiseensä revittelemisiinsä adessive revittelemisellään revittelemisellänsä revittelemisillään revittelemisillänsä ablative revittelemiseltään revittelemiseltänsä revittelemisiltään revittelemisiltänsä allative revittelemiselleen revittelemisellensä revittelemisilleen revittelemisillensä essive revittelemisenään revittelemisenänsä revittelemisinään revittelemisinänsä translative revittelemisekseen revittelemiseksensä revittelemisikseen revittelemisiksensä abessive revittelemisettään revittelemisettänsä revittelemisittään revittelemisittänsä instructive — — comitative — revittelemisineen revittelemisinensä