Jump to content

resignoitua

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Latin resignō +‎ -oitua

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈresiɡnoi̯tuɑˣ/, [ˈre̞s̠iɡˌno̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -oituɑ
  • Hyphenation(key): re‧sig‧noi‧tua

Verb

[edit]

resignoitua

  1. (intransitive) to resign (give up passively)

Conjugation

[edit]
Inflection of resignoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. resignoidun en resignoidu 1st sing. olen resignoitunut en ole resignoitunut
2nd sing. resignoidut et resignoidu 2nd sing. olet resignoitunut et ole resignoitunut
3rd sing. resignoituu ei resignoidu 3rd sing. on resignoitunut ei ole resignoitunut
1st plur. resignoidumme emme resignoidu 1st plur. olemme resignoituneet emme ole resignoituneet
2nd plur. resignoidutte ette resignoidu 2nd plur. olette resignoituneet ette ole resignoituneet
3rd plur. resignoituvat eivät resignoidu 3rd plur. ovat resignoituneet eivät ole resignoituneet
passive resignoidutaan ei resignoiduta passive on resignoiduttu ei ole resignoiduttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. resignoiduin en resignoitunut 1st sing. olin resignoitunut en ollut resignoitunut
2nd sing. resignoiduit et resignoitunut 2nd sing. olit resignoitunut et ollut resignoitunut
3rd sing. resignoitui ei resignoitunut 3rd sing. oli resignoitunut ei ollut resignoitunut
1st plur. resignoiduimme emme resignoituneet 1st plur. olimme resignoituneet emme olleet resignoituneet
2nd plur. resignoiduitte ette resignoituneet 2nd plur. olitte resignoituneet ette olleet resignoituneet
3rd plur. resignoituivat eivät resignoituneet 3rd plur. olivat resignoituneet eivät olleet resignoituneet
passive resignoiduttiin ei resignoiduttu passive oli resignoiduttu ei ollut resignoiduttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. resignoituisin en resignoituisi 1st sing. olisin resignoitunut en olisi resignoitunut
2nd sing. resignoituisit et resignoituisi 2nd sing. olisit resignoitunut et olisi resignoitunut
3rd sing. resignoituisi ei resignoituisi 3rd sing. olisi resignoitunut ei olisi resignoitunut
1st plur. resignoituisimme emme resignoituisi 1st plur. olisimme resignoituneet emme olisi resignoituneet
2nd plur. resignoituisitte ette resignoituisi 2nd plur. olisitte resignoituneet ette olisi resignoituneet
3rd plur. resignoituisivat eivät resignoituisi 3rd plur. olisivat resignoituneet eivät olisi resignoituneet
passive resignoiduttaisiin ei resignoiduttaisi passive olisi resignoiduttu ei olisi resignoiduttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. resignoidu älä resignoidu 2nd sing.
3rd sing. resignoitukoon älköön resignoituko 3rd sing. olkoon resignoitunut älköön olko resignoitunut
1st plur. resignoitukaamme älkäämme resignoituko 1st plur.
2nd plur. resignoitukaa älkää resignoituko 2nd plur.
3rd plur. resignoitukoot älkööt resignoituko 3rd plur. olkoot resignoituneet älkööt olko resignoituneet
passive resignoiduttakoon älköön resignoiduttako passive olkoon resignoiduttu älköön olko resignoiduttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. resignoitunen en resignoitune 1st sing. lienen resignoitunut en liene resignoitunut
2nd sing. resignoitunet et resignoitune 2nd sing. lienet resignoitunut et liene resignoitunut
3rd sing. resignoitunee ei resignoitune 3rd sing. lienee resignoitunut ei liene resignoitunut
1st plur. resignoitunemme emme resignoitune 1st plur. lienemme resignoituneet emme liene resignoituneet
2nd plur. resignoitunette ette resignoitune 2nd plur. lienette resignoituneet ette liene resignoituneet
3rd plur. resignoitunevat eivät resignoitune 3rd plur. lienevät resignoituneet eivät liene resignoituneet
passive resignoiduttaneen ei resignoiduttane passive lienee resignoiduttu ei liene resignoiduttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st resignoitua present resignoituva resignoiduttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st resignoituakseni resignoituaksemme
2nd resignoituaksesi resignoituaksenne
3rd resignoituakseen
resignoituaksensa
past resignoitunut resignoiduttu
2nd inessive2 resignoituessa resignoiduttaessa agent4 resignoituma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st resignoituessani resignoituessamme
2nd resignoituessasi resignoituessanne
3rd resignoituessaan
resignoituessansa
negative resignoitumaton
instructive resignoituen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive resignoitumassa
elative resignoitumasta
illative resignoitumaan
adessive resignoitumalla
abessive resignoitumatta
instructive resignoituman resignoiduttaman
4th3 verbal noun resignoituminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st resignoitumaisillani resignoitumaisillamme
2nd resignoitumaisillasi resignoitumaisillanne
3rd resignoitumaisillaan
resignoitumaisillansa

Further reading

[edit]