renkuttaa

Finnish

Etymology

renkkua +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈreŋkutːɑːˣ/, [ˈre̞ŋkut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -eŋkutːɑː
• Hyphenation^(key): ren‧kut‧taa

Verb

renkuttaa

1. (intransitive) to play a song repeatedly

Usage notes

The term may be used in a disparaging fashion to imply that the song is being played badly, especially if talking about a person.

Conjugation

Inflection of renkuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		renkutan	en renkuta	1st sing.	olen renkuttanut	en ole renkuttanut
2nd sing.		renkutat	et renkuta	2nd sing.	olet renkuttanut	et ole renkuttanut
3rd sing.		renkuttaa	ei renkuta	3rd sing.	on renkuttanut	ei ole renkuttanut
1st plur.		renkutamme	emme renkuta	1st plur.	olemme renkuttaneet	emme ole renkuttaneet
2nd plur.		renkutatte	ette renkuta	2nd plur.	olette renkuttaneet	ette ole renkuttaneet
3rd plur.		renkuttavat	eivät renkuta	3rd plur.	ovat renkuttaneet	eivät ole renkuttaneet
passive		renkutetaan	ei renkuteta	passive	on renkutettu	ei ole renkutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		renkutin	en renkuttanut	1st sing.	olin renkuttanut	en ollut renkuttanut
2nd sing.		renkutit	et renkuttanut	2nd sing.	olit renkuttanut	et ollut renkuttanut
3rd sing.		renkutti	ei renkuttanut	3rd sing.	oli renkuttanut	ei ollut renkuttanut
1st plur.		renkutimme	emme renkuttaneet	1st plur.	olimme renkuttaneet	emme olleet renkuttaneet
2nd plur.		renkutitte	ette renkuttaneet	2nd plur.	olitte renkuttaneet	ette olleet renkuttaneet
3rd plur.		renkuttivat	eivät renkuttaneet	3rd plur.	olivat renkuttaneet	eivät olleet renkuttaneet
passive		renkutettiin	ei renkutettu	passive	oli renkutettu	ei ollut renkutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		renkuttaisin	en renkuttaisi	1st sing.	olisin renkuttanut	en olisi renkuttanut
2nd sing.		renkuttaisit	et renkuttaisi	2nd sing.	olisit renkuttanut	et olisi renkuttanut
3rd sing.		renkuttaisi	ei renkuttaisi	3rd sing.	olisi renkuttanut	ei olisi renkuttanut
1st plur.		renkuttaisimme	emme renkuttaisi	1st plur.	olisimme renkuttaneet	emme olisi renkuttaneet
2nd plur.		renkuttaisitte	ette renkuttaisi	2nd plur.	olisitte renkuttaneet	ette olisi renkuttaneet
3rd plur.		renkuttaisivat	eivät renkuttaisi	3rd plur.	olisivat renkuttaneet	eivät olisi renkuttaneet
passive		renkutettaisiin	ei renkutettaisi	passive	olisi renkutettu	ei olisi renkutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		renkuta	älä renkuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		renkuttakoon	älköön renkuttako	3rd sing.	olkoon renkuttanut	älköön olko renkuttanut
1st plur.		renkuttakaamme	älkäämme renkuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		renkuttakaa	älkää renkuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		renkuttakoot	älkööt renkuttako	3rd plur.	olkoot renkuttaneet	älkööt olko renkuttaneet
passive		renkutettakoon	älköön renkutettako	passive	olkoon renkutettu	älköön olko renkutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		renkuttanen	en renkuttane	1st sing.	lienen renkuttanut	en liene renkuttanut
2nd sing.		renkuttanet	et renkuttane	2nd sing.	lienet renkuttanut	et liene renkuttanut
3rd sing.		renkuttanee	ei renkuttane	3rd sing.	lienee renkuttanut	ei liene renkuttanut
1st plur.		renkuttanemme	emme renkuttane	1st plur.	lienemme renkuttaneet	emme liene renkuttaneet
2nd plur.		renkuttanette	ette renkuttane	2nd plur.	lienette renkuttaneet	ette liene renkuttaneet
3rd plur.		renkuttanevat	eivät renkuttane	3rd plur.	lienevät renkuttaneet	eivät liene renkuttaneet
passive		renkutettaneen	ei renkutettane	passive	lienee renkutettu	ei liene renkutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		renkuttaa		present	renkuttava	renkutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st renkuttaakseni renkuttaaksemme 2nd renkuttaaksesi renkuttaaksenne 3rd renkuttaakseen renkuttaaksensa		past	renkuttanut	renkutettu
2nd	inessive2	renkuttaessa	renkutettaessa	agent4	renkuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st renkuttaessani renkuttaessamme 2nd renkuttaessasi renkuttaessanne 3rd renkuttaessaan renkuttaessansa		negative	renkuttamaton
	instructive	renkuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form renkuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	renkuttamassa	—
	elative	renkuttamasta	—
	illative	renkuttamaan	—
	adessive	renkuttamalla	—
	abessive	renkuttamatta	—
	instructive	renkuttaman	renkutettaman
4th3	verbal noun	renkuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st renkuttamaisillani renkuttamaisillamme 2nd renkuttamaisillasi renkuttamaisillanne 3rd renkuttamaisillaan renkuttamaisillansa

Derived terms

• renkuttaminen
• renkutus

 

Further reading

• “renkuttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• tarkentua