rekyylitön

Finnish

Etymology

rekyyli +‎ -tön

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrekyːlitøn/, [ˈre̞k̟yːˌlit̪ø̞n]
• Rhymes: -itøn
• Syllabification^(key): re‧kyy‧li‧tön

Adjective

rekyylitön (comparative rekyylittömämpi, superlative rekyylittömin)

1. recoilless

Declension

Inflection of rekyylitön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		rekyylitön	rekyylittömät
genitive		rekyylittömän	rekyylittömien
partitive		rekyylitöntä	rekyylittömiä
illative		rekyylittömään	rekyylittömiin
		singular	plural
nominative		rekyylitön	rekyylittömät
accusative	nom.	rekyylitön	rekyylittömät
	gen.	rekyylittömän
genitive		rekyylittömän	rekyylittömien rekyylitönten rare
partitive		rekyylitöntä	rekyylittömiä
inessive		rekyylittömässä	rekyylittömissä
elative		rekyylittömästä	rekyylittömistä
illative		rekyylittömään	rekyylittömiin
adessive		rekyylittömällä	rekyylittömillä
ablative		rekyylittömältä	rekyylittömiltä
allative		rekyylittömälle	rekyylittömille
essive		rekyylittömänä	rekyylittöminä
translative		rekyylittömäksi	rekyylittömiksi
abessive		rekyylittömättä	rekyylittömittä
instructive		—	rekyylittömin
comitative		—	rekyylittömine

Possessive forms of rekyylitön (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative rekyylittömäni rekyylittömäni accusative nom. rekyylittömäni rekyylittömäni gen. rekyylittömäni genitive rekyylittömäni rekyylittömieni rekyylitönteni rare partitive rekyylitöntäni rekyylittömiäni inessive rekyylittömässäni rekyylittömissäni elative rekyylittömästäni rekyylittömistäni illative rekyylittömääni rekyylittömiini adessive rekyylittömälläni rekyylittömilläni ablative rekyylittömältäni rekyylittömiltäni allative rekyylittömälleni rekyylittömilleni essive rekyylittömänäni rekyylittöminäni translative rekyylittömäkseni rekyylittömikseni abessive rekyylittömättäni rekyylittömittäni instructive — — comitative — rekyylittömineni second-person singular possessor singular plural nominative rekyylittömäsi rekyylittömäsi accusative nom. rekyylittömäsi rekyylittömäsi gen. rekyylittömäsi genitive rekyylittömäsi rekyylittömiesi rekyylitöntesi rare partitive rekyylitöntäsi rekyylittömiäsi inessive rekyylittömässäsi rekyylittömissäsi elative rekyylittömästäsi rekyylittömistäsi illative rekyylittömääsi rekyylittömiisi adessive rekyylittömälläsi rekyylittömilläsi ablative rekyylittömältäsi rekyylittömiltäsi allative rekyylittömällesi rekyylittömillesi essive rekyylittömänäsi rekyylittöminäsi translative rekyylittömäksesi rekyylittömiksesi abessive rekyylittömättäsi rekyylittömittäsi instructive — — comitative — rekyylittöminesi first-person plural possessor singular plural nominative rekyylittömämme rekyylittömämme accusative nom. rekyylittömämme rekyylittömämme gen. rekyylittömämme genitive rekyylittömämme rekyylittömiemme rekyylitöntemme rare partitive rekyylitöntämme rekyylittömiämme inessive rekyylittömässämme rekyylittömissämme elative rekyylittömästämme rekyylittömistämme illative rekyylittömäämme rekyylittömiimme adessive rekyylittömällämme rekyylittömillämme ablative rekyylittömältämme rekyylittömiltämme allative rekyylittömällemme rekyylittömillemme essive rekyylittömänämme rekyylittöminämme translative rekyylittömäksemme rekyylittömiksemme abessive rekyylittömättämme rekyylittömittämme instructive — — comitative — rekyylittöminemme second-person plural possessor singular plural nominative rekyylittömänne rekyylittömänne accusative nom. rekyylittömänne rekyylittömänne gen. rekyylittömänne genitive rekyylittömänne rekyylittömienne rekyylitöntenne rare partitive rekyylitöntänne rekyylittömiänne inessive rekyylittömässänne rekyylittömissänne elative rekyylittömästänne rekyylittömistänne illative rekyylittömäänne rekyylittömiinne adessive rekyylittömällänne rekyylittömillänne ablative rekyylittömältänne rekyylittömiltänne allative rekyylittömällenne rekyylittömillenne essive rekyylittömänänne rekyylittöminänne translative rekyylittömäksenne rekyylittömiksenne abessive rekyylittömättänne rekyylittömittänne instructive — — comitative — rekyylittöminenne third-person possessor singular plural nominative rekyylittömänsä rekyylittömänsä accusative nom. rekyylittömänsä rekyylittömänsä gen. rekyylittömänsä genitive rekyylittömänsä rekyylittömiensä rekyylitöntensä rare partitive rekyylitöntään rekyylitöntänsä rekyylittömiään rekyylittömiänsä inessive rekyylittömässään rekyylittömässänsä rekyylittömissään rekyylittömissänsä elative rekyylittömästään rekyylittömästänsä rekyylittömistään rekyylittömistänsä illative rekyylittömäänsä rekyylittömiinsä adessive rekyylittömällään rekyylittömällänsä rekyylittömillään rekyylittömillänsä ablative rekyylittömältään rekyylittömältänsä rekyylittömiltään rekyylittömiltänsä allative rekyylittömälleen rekyylittömällensä rekyylittömilleen rekyylittömillensä essive rekyylittömänään rekyylittömänänsä rekyylittöminään rekyylittöminänsä translative rekyylittömäkseen rekyylittömäksensä rekyylittömikseen rekyylittömiksensä abessive rekyylittömättään rekyylittömättänsä rekyylittömittään rekyylittömittänsä instructive — — comitative — rekyylittömineen rekyylittöminensä

Further reading

• “rekyylitön”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03