Jump to content

reiällinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

reikä +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrei̯.ælːinen/, [ˈre̞i̯.ælˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): rei‧äl‧li‧nen

Adjective

[edit]

reiällinen

  1. with a hole

Declension

[edit]
Inflection of reiällinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative reiällinen reiälliset
genitive reiällisen reiällisten
reiällisien
partitive reiällistä reiällisiä
illative reiälliseen reiällisiin
singular plural
nominative reiällinen reiälliset
accusative nom. reiällinen reiälliset
gen. reiällisen
genitive reiällisen reiällisten
reiällisien
partitive reiällistä reiällisiä
inessive reiällisessä reiällisissä
elative reiällisestä reiällisistä
illative reiälliseen reiällisiin
adessive reiällisellä reiällisillä
ablative reiälliseltä reiällisiltä
allative reiälliselle reiällisille
essive reiällisenä reiällisinä
translative reiälliseksi reiällisiksi
abessive reiällisettä reiällisittä
instructive reiällisin
comitative reiällisine
Possessive forms of reiällinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]