rauhoittamaton

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑu̯hoi̯tːɑmɑton/, [ˈrɑ̝u̯ɦo̞i̯t̪ˌt̪ɑ̝mɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑmɑton
• Syllabification^(key): rau‧hoit‧ta‧ma‧ton

Adjective

rauhoittamaton

1. (of species) unprotected

Declension

Inflection of rauhoittamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		rauhoittamaton	rauhoittamattomat
genitive		rauhoittamattoman	rauhoittamattomien
partitive		rauhoittamatonta	rauhoittamattomia
illative		rauhoittamattomaan	rauhoittamattomiin
		singular	plural
nominative		rauhoittamaton	rauhoittamattomat
accusative	nom.	rauhoittamaton	rauhoittamattomat
	gen.	rauhoittamattoman
genitive		rauhoittamattoman	rauhoittamattomien rauhoittamatonten rare
partitive		rauhoittamatonta	rauhoittamattomia
inessive		rauhoittamattomassa	rauhoittamattomissa
elative		rauhoittamattomasta	rauhoittamattomista
illative		rauhoittamattomaan	rauhoittamattomiin
adessive		rauhoittamattomalla	rauhoittamattomilla
ablative		rauhoittamattomalta	rauhoittamattomilta
allative		rauhoittamattomalle	rauhoittamattomille
essive		rauhoittamattomana	rauhoittamattomina
translative		rauhoittamattomaksi	rauhoittamattomiksi
abessive		rauhoittamattomatta	rauhoittamattomitta
instructive		—	rauhoittamattomin
comitative		—	rauhoittamattomine

Possessive forms of rauhoittamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative rauhoittamattomani rauhoittamattomani accusative nom. rauhoittamattomani rauhoittamattomani gen. rauhoittamattomani genitive rauhoittamattomani rauhoittamattomieni rauhoittamatonteni rare partitive rauhoittamatontani rauhoittamattomiani inessive rauhoittamattomassani rauhoittamattomissani elative rauhoittamattomastani rauhoittamattomistani illative rauhoittamattomaani rauhoittamattomiini adessive rauhoittamattomallani rauhoittamattomillani ablative rauhoittamattomaltani rauhoittamattomiltani allative rauhoittamattomalleni rauhoittamattomilleni essive rauhoittamattomanani rauhoittamattominani translative rauhoittamattomakseni rauhoittamattomikseni abessive rauhoittamattomattani rauhoittamattomittani instructive — — comitative — rauhoittamattomineni second-person singular possessor singular plural nominative rauhoittamattomasi rauhoittamattomasi accusative nom. rauhoittamattomasi rauhoittamattomasi gen. rauhoittamattomasi genitive rauhoittamattomasi rauhoittamattomiesi rauhoittamatontesi rare partitive rauhoittamatontasi rauhoittamattomiasi inessive rauhoittamattomassasi rauhoittamattomissasi elative rauhoittamattomastasi rauhoittamattomistasi illative rauhoittamattomaasi rauhoittamattomiisi adessive rauhoittamattomallasi rauhoittamattomillasi ablative rauhoittamattomaltasi rauhoittamattomiltasi allative rauhoittamattomallesi rauhoittamattomillesi essive rauhoittamattomanasi rauhoittamattominasi translative rauhoittamattomaksesi rauhoittamattomiksesi abessive rauhoittamattomattasi rauhoittamattomittasi instructive — — comitative — rauhoittamattominesi first-person plural possessor singular plural nominative rauhoittamattomamme rauhoittamattomamme accusative nom. rauhoittamattomamme rauhoittamattomamme gen. rauhoittamattomamme genitive rauhoittamattomamme rauhoittamattomiemme rauhoittamatontemme rare partitive rauhoittamatontamme rauhoittamattomiamme inessive rauhoittamattomassamme rauhoittamattomissamme elative rauhoittamattomastamme rauhoittamattomistamme illative rauhoittamattomaamme rauhoittamattomiimme adessive rauhoittamattomallamme rauhoittamattomillamme ablative rauhoittamattomaltamme rauhoittamattomiltamme allative rauhoittamattomallemme rauhoittamattomillemme essive rauhoittamattomanamme rauhoittamattominamme translative rauhoittamattomaksemme rauhoittamattomiksemme abessive rauhoittamattomattamme rauhoittamattomittamme instructive — — comitative — rauhoittamattominemme second-person plural possessor singular plural nominative rauhoittamattomanne rauhoittamattomanne accusative nom. rauhoittamattomanne rauhoittamattomanne gen. rauhoittamattomanne genitive rauhoittamattomanne rauhoittamattomienne rauhoittamatontenne rare partitive rauhoittamatontanne rauhoittamattomianne inessive rauhoittamattomassanne rauhoittamattomissanne elative rauhoittamattomastanne rauhoittamattomistanne illative rauhoittamattomaanne rauhoittamattomiinne adessive rauhoittamattomallanne rauhoittamattomillanne ablative rauhoittamattomaltanne rauhoittamattomiltanne allative rauhoittamattomallenne rauhoittamattomillenne essive rauhoittamattomananne rauhoittamattominanne translative rauhoittamattomaksenne rauhoittamattomiksenne abessive rauhoittamattomattanne rauhoittamattomittanne instructive — — comitative — rauhoittamattominenne third-person possessor singular plural nominative rauhoittamattomansa rauhoittamattomansa accusative nom. rauhoittamattomansa rauhoittamattomansa gen. rauhoittamattomansa genitive rauhoittamattomansa rauhoittamattomiensa rauhoittamatontensa rare partitive rauhoittamatontaan rauhoittamatontansa rauhoittamattomiaan rauhoittamattomiansa inessive rauhoittamattomassaan rauhoittamattomassansa rauhoittamattomissaan rauhoittamattomissansa elative rauhoittamattomastaan rauhoittamattomastansa rauhoittamattomistaan rauhoittamattomistansa illative rauhoittamattomaansa rauhoittamattomiinsa adessive rauhoittamattomallaan rauhoittamattomallansa rauhoittamattomillaan rauhoittamattomillansa ablative rauhoittamattomaltaan rauhoittamattomaltansa rauhoittamattomiltaan rauhoittamattomiltansa allative rauhoittamattomalleen rauhoittamattomallensa rauhoittamattomilleen rauhoittamattomillensa essive rauhoittamattomanaan rauhoittamattomanansa rauhoittamattominaan rauhoittamattominansa translative rauhoittamattomakseen rauhoittamattomaksensa rauhoittamattomikseen rauhoittamattomiksensa abessive rauhoittamattomattaan rauhoittamattomattansa rauhoittamattomittaan rauhoittamattomittansa instructive — — comitative — rauhoittamattomineen rauhoittamattominensa

Derived terms

• rauhoittamattomuus

Participle

rauhoittamaton

1. negative participle of rauhoittaa