rantautuminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

rantautua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrɑntɑu̯tuminen/, [ˈrɑ̝n̪t̪ɑ̝u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): ran‧tau‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

rantautuminen

  1. verbal noun of rantautua
    1. (nautical) landfall

Declension

[edit]
Inflection of rantautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative rantautuminen rantautumiset
genitive rantautumisen rantautumisten
rantautumisien
partitive rantautumista rantautumisia
illative rantautumiseen rantautumisiin
singular plural
nominative rantautuminen rantautumiset
accusative nom. rantautuminen rantautumiset
gen. rantautumisen
genitive rantautumisen rantautumisten
rantautumisien
partitive rantautumista rantautumisia
inessive rantautumisessa rantautumisissa
elative rantautumisesta rantautumisista
illative rantautumiseen rantautumisiin
adessive rantautumisella rantautumisilla
ablative rantautumiselta rantautumisilta
allative rantautumiselle rantautumisille
essive rantautumisena rantautumisina
translative rantautumiseksi rantautumisiksi
abessive rantautumisetta rantautumisitta
instructive rantautumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rantautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rantautumiseni rantautumiseni
accusative nom. rantautumiseni rantautumiseni
gen. rantautumiseni
genitive rantautumiseni rantautumisteni
rantautumisieni
partitive rantautumistani rantautumisiani
inessive rantautumisessani rantautumisissani
elative rantautumisestani rantautumisistani
illative rantautumiseeni rantautumisiini
adessive rantautumisellani rantautumisillani
ablative rantautumiseltani rantautumisiltani
allative rantautumiselleni rantautumisilleni
essive rantautumisenani rantautumisinani
translative rantautumisekseni rantautumisikseni
abessive rantautumisettani rantautumisittani
instructive
comitative rantautumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rantautumisesi rantautumisesi
accusative nom. rantautumisesi rantautumisesi
gen. rantautumisesi
genitive rantautumisesi rantautumistesi
rantautumisiesi
partitive rantautumistasi rantautumisiasi
inessive rantautumisessasi rantautumisissasi
elative rantautumisestasi rantautumisistasi
illative rantautumiseesi rantautumisiisi
adessive rantautumisellasi rantautumisillasi
ablative rantautumiseltasi rantautumisiltasi
allative rantautumisellesi rantautumisillesi
essive rantautumisenasi rantautumisinasi
translative rantautumiseksesi rantautumisiksesi
abessive rantautumisettasi rantautumisittasi
instructive
comitative rantautumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rantautumisemme rantautumisemme
accusative nom. rantautumisemme rantautumisemme
gen. rantautumisemme
genitive rantautumisemme rantautumistemme
rantautumisiemme
partitive rantautumistamme rantautumisiamme
inessive rantautumisessamme rantautumisissamme
elative rantautumisestamme rantautumisistamme
illative rantautumiseemme rantautumisiimme
adessive rantautumisellamme rantautumisillamme
ablative rantautumiseltamme rantautumisiltamme
allative rantautumisellemme rantautumisillemme
essive rantautumisenamme rantautumisinamme
translative rantautumiseksemme rantautumisiksemme
abessive rantautumisettamme rantautumisittamme
instructive
comitative rantautumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rantautumisenne rantautumisenne
accusative nom. rantautumisenne rantautumisenne
gen. rantautumisenne
genitive rantautumisenne rantautumistenne
rantautumisienne
partitive rantautumistanne rantautumisianne
inessive rantautumisessanne rantautumisissanne
elative rantautumisestanne rantautumisistanne
illative rantautumiseenne rantautumisiinne
adessive rantautumisellanne rantautumisillanne
ablative rantautumiseltanne rantautumisiltanne
allative rantautumisellenne rantautumisillenne
essive rantautumisenanne rantautumisinanne
translative rantautumiseksenne rantautumisiksenne
abessive rantautumisettanne rantautumisittanne
instructive
comitative rantautumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative rantautumisensa rantautumisensa
accusative nom. rantautumisensa rantautumisensa
gen. rantautumisensa
genitive rantautumisensa rantautumistensa
rantautumisiensa
partitive rantautumistaan
rantautumistansa
rantautumisiaan
rantautumisiansa
inessive rantautumisessaan
rantautumisessansa
rantautumisissaan
rantautumisissansa
elative rantautumisestaan
rantautumisestansa
rantautumisistaan
rantautumisistansa
illative rantautumiseensa rantautumisiinsa
adessive rantautumisellaan
rantautumisellansa
rantautumisillaan
rantautumisillansa
ablative rantautumiseltaan
rantautumiseltansa
rantautumisiltaan
rantautumisiltansa
allative rantautumiselleen
rantautumisellensa
rantautumisilleen
rantautumisillensa
essive rantautumisenaan
rantautumisenansa
rantautumisinaan
rantautumisinansa
translative rantautumisekseen
rantautumiseksensa
rantautumisikseen
rantautumisiksensa
abessive rantautumisettaan
rantautumisettansa
rantautumisittaan
rantautumisittansa
instructive
comitative rantautumisineen
rantautumisinensa