rankkuri
Jump to navigation
Jump to search
Finnish
[edit]Etymology
[edit]From Swedish rackare, but folk-etymologically associated with rangaista.
Pronunciation
[edit]Noun
[edit]rankkuri
Declension
[edit]Inflection of rankkuri (Kotus type 6/paperi, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | rankkuri | rankkurit | |
genitive | rankkurin | rankkurien rankkureiden rankkureitten | |
partitive | rankkuria | rankkureita rankkureja | |
illative | rankkuriin | rankkureihin | |
singular | plural | ||
nominative | rankkuri | rankkurit | |
accusative | nom. | rankkuri | rankkurit |
gen. | rankkurin | ||
genitive | rankkurin | rankkurien rankkureiden rankkureitten | |
partitive | rankkuria | rankkureita rankkureja | |
inessive | rankkurissa | rankkureissa | |
elative | rankkurista | rankkureista | |
illative | rankkuriin | rankkureihin | |
adessive | rankkurilla | rankkureilla | |
ablative | rankkurilta | rankkureilta | |
allative | rankkurille | rankkureille | |
essive | rankkurina | rankkureina | |
translative | rankkuriksi | rankkureiksi | |
abessive | rankkuritta | rankkureitta | |
instructive | — | rankkurein | |
comitative | See the possessive forms below. |
See also
[edit]Further reading
[edit]- “rankkuri”, in Kielitoimiston sanakirja[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03