rankkaaminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

rankata +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrɑŋkːɑːminen/, [ˈrɑ̝ŋkːɑ̝ːˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): rank‧kaa‧mi‧nen

Noun

[edit]

rankkaaminen

  1. verbal noun of rankata
    1. (slang) ranking (assigning to a ranking)

Declension

[edit]
Inflection of rankkaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative rankkaaminen rankkaamiset
genitive rankkaamisen rankkaamisten
rankkaamisien
partitive rankkaamista rankkaamisia
illative rankkaamiseen rankkaamisiin
singular plural
nominative rankkaaminen rankkaamiset
accusative nom. rankkaaminen rankkaamiset
gen. rankkaamisen
genitive rankkaamisen rankkaamisten
rankkaamisien
partitive rankkaamista rankkaamisia
inessive rankkaamisessa rankkaamisissa
elative rankkaamisesta rankkaamisista
illative rankkaamiseen rankkaamisiin
adessive rankkaamisella rankkaamisilla
ablative rankkaamiselta rankkaamisilta
allative rankkaamiselle rankkaamisille
essive rankkaamisena rankkaamisina
translative rankkaamiseksi rankkaamisiksi
abessive rankkaamisetta rankkaamisitta
instructive rankkaamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rankkaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Anagrams

[edit]