raksu

Finnish

Etymology 1

Syncopic form of rakas (“dear”) +‎ -u.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑksu/, [ˈrɑ̝ks̠u]
• Rhymes: -ɑksu
• Hyphenation^(key): rak‧su

Noun

raksu (colloquial)

1. darling, dear (term of endearment)

   Synonyms: see Thesaurus:kultanen

Declension

Inflection of raksu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		raksu	raksut
genitive		raksun	raksujen
partitive		raksua	raksuja
illative		raksuun	raksuihin
		singular	plural
nominative		raksu	raksut
accusative	nom.	raksu	raksut
	gen.	raksun
genitive		raksun	raksujen
partitive		raksua	raksuja
inessive		raksussa	raksuissa
elative		raksusta	raksuista
illative		raksuun	raksuihin
adessive		raksulla	raksuilla
ablative		raksulta	raksuilta
allative		raksulle	raksuille
essive		raksuna	raksuina
translative		raksuksi	raksuiksi
abessive		raksutta	raksuitta
instructive		—	raksuin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of raksu (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative raksuni raksuni accusative nom. raksuni raksuni gen. raksuni genitive raksuni raksujeni partitive raksuani raksujani inessive raksussani raksuissani elative raksustani raksuistani illative raksuuni raksuihini adessive raksullani raksuillani ablative raksultani raksuiltani allative raksulleni raksuilleni essive raksunani raksuinani translative raksukseni raksuikseni abessive raksuttani raksuittani instructive — — comitative — raksuineni second-person singular possessor singular plural nominative raksusi raksusi accusative nom. raksusi raksusi gen. raksusi genitive raksusi raksujesi partitive raksuasi raksujasi inessive raksussasi raksuissasi elative raksustasi raksuistasi illative raksuusi raksuihisi adessive raksullasi raksuillasi ablative raksultasi raksuiltasi allative raksullesi raksuillesi essive raksunasi raksuinasi translative raksuksesi raksuiksesi abessive raksuttasi raksuittasi instructive — — comitative — raksuinesi first-person plural possessor singular plural nominative raksumme raksumme accusative nom. raksumme raksumme gen. raksumme genitive raksumme raksujemme partitive raksuamme raksujamme inessive raksussamme raksuissamme elative raksustamme raksuistamme illative raksuumme raksuihimme adessive raksullamme raksuillamme ablative raksultamme raksuiltamme allative raksullemme raksuillemme essive raksunamme raksuinamme translative raksuksemme raksuiksemme abessive raksuttamme raksuittamme instructive — — comitative — raksuinemme second-person plural possessor singular plural nominative raksunne raksunne accusative nom. raksunne raksunne gen. raksunne genitive raksunne raksujenne partitive raksuanne raksujanne inessive raksussanne raksuissanne elative raksustanne raksuistanne illative raksuunne raksuihinne adessive raksullanne raksuillanne ablative raksultanne raksuiltanne allative raksullenne raksuillenne essive raksunanne raksuinanne translative raksuksenne raksuiksenne abessive raksuttanne raksuittanne instructive — — comitative — raksuinenne third-person possessor singular plural nominative raksunsa raksunsa accusative nom. raksunsa raksunsa gen. raksunsa genitive raksunsa raksujensa partitive raksuaan raksuansa raksujaan raksujansa inessive raksussaan raksussansa raksuissaan raksuissansa elative raksustaan raksustansa raksuistaan raksuistansa illative raksuunsa raksuihinsa adessive raksullaan raksullansa raksuillaan raksuillansa ablative raksultaan raksultansa raksuiltaan raksuiltansa allative raksulleen raksullensa raksuilleen raksuillensa essive raksunaan raksunansa raksuinaan raksuinansa translative raksukseen raksuksensa raksuikseen raksuiksensa abessive raksuttaan raksuttansa raksuittaan raksuittansa instructive — — comitative — raksuineen raksuinensa

Further reading

• “raksu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑksuˣ/, [ˈrɑ̝ks̠u(ʔ)]
• Rhymes: -ɑksu
• Hyphenation^(key): rak‧su

Verb

raksu

1. inflection of raksua:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• kuras, ruska