raakkua

Finnish

Etymology 1

From an onomatopoeic stem raak- (see kraak) +‎ -ua. Erzya ракамс (rakams, “to laugh”) has a similar onomatopoeic root.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑːkːuɑˣ/, [ˈrɑ̝ːkːuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑːkːuɑ
• Hyphenation^(key): raak‧kua

Verb

raakkua (intransitive)

1. (of a bird) to caw
2. (of a person) to speak hoarsely

Conjugation

Inflection of raakkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		raakun	en raaku	1st sing.	olen raakkunut	en ole raakkunut
2nd sing.		raakut	et raaku	2nd sing.	olet raakkunut	et ole raakkunut
3rd sing.		raakkuu	ei raaku	3rd sing.	on raakkunut	ei ole raakkunut
1st plur.		raakumme	emme raaku	1st plur.	olemme raakkuneet	emme ole raakkuneet
2nd plur.		raakutte	ette raaku	2nd plur.	olette raakkuneet	ette ole raakkuneet
3rd plur.		raakkuvat	eivät raaku	3rd plur.	ovat raakkuneet	eivät ole raakkuneet
passive		raakutaan	ei raakuta	passive	on raakuttu	ei ole raakuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		raakuin	en raakkunut	1st sing.	olin raakkunut	en ollut raakkunut
2nd sing.		raakuit	et raakkunut	2nd sing.	olit raakkunut	et ollut raakkunut
3rd sing.		raakkui	ei raakkunut	3rd sing.	oli raakkunut	ei ollut raakkunut
1st plur.		raakuimme	emme raakkuneet	1st plur.	olimme raakkuneet	emme olleet raakkuneet
2nd plur.		raakuitte	ette raakkuneet	2nd plur.	olitte raakkuneet	ette olleet raakkuneet
3rd plur.		raakkuivat	eivät raakkuneet	3rd plur.	olivat raakkuneet	eivät olleet raakkuneet
passive		raakuttiin	ei raakuttu	passive	oli raakuttu	ei ollut raakuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		raakkuisin	en raakkuisi	1st sing.	olisin raakkunut	en olisi raakkunut
2nd sing.		raakkuisit	et raakkuisi	2nd sing.	olisit raakkunut	et olisi raakkunut
3rd sing.		raakkuisi	ei raakkuisi	3rd sing.	olisi raakkunut	ei olisi raakkunut
1st plur.		raakkuisimme	emme raakkuisi	1st plur.	olisimme raakkuneet	emme olisi raakkuneet
2nd plur.		raakkuisitte	ette raakkuisi	2nd plur.	olisitte raakkuneet	ette olisi raakkuneet
3rd plur.		raakkuisivat	eivät raakkuisi	3rd plur.	olisivat raakkuneet	eivät olisi raakkuneet
passive		raakuttaisiin	ei raakuttaisi	passive	olisi raakuttu	ei olisi raakuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		raaku	älä raaku	2nd sing.	—	—
3rd sing.		raakkukoon	älköön raakkuko	3rd sing.	olkoon raakkunut	älköön olko raakkunut
1st plur.		raakkukaamme	älkäämme raakkuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		raakkukaa	älkää raakkuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		raakkukoot	älkööt raakkuko	3rd plur.	olkoot raakkuneet	älkööt olko raakkuneet
passive		raakuttakoon	älköön raakuttako	passive	olkoon raakuttu	älköön olko raakuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		raakkunen	en raakkune	1st sing.	lienen raakkunut	en liene raakkunut
2nd sing.		raakkunet	et raakkune	2nd sing.	lienet raakkunut	et liene raakkunut
3rd sing.		raakkunee	ei raakkune	3rd sing.	lienee raakkunut	ei liene raakkunut
1st plur.		raakkunemme	emme raakkune	1st plur.	lienemme raakkuneet	emme liene raakkuneet
2nd plur.		raakkunette	ette raakkune	2nd plur.	lienette raakkuneet	ette liene raakkuneet
3rd plur.		raakkunevat	eivät raakkune	3rd plur.	lienevät raakkuneet	eivät liene raakkuneet
passive		raakuttaneen	ei raakuttane	passive	lienee raakuttu	ei liene raakuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		raakkua		present	raakkuva	raakuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st raakkuakseni raakkuaksemme 2nd raakkuaksesi raakkuaksenne 3rd raakkuakseen raakkuaksensa		past	raakkunut	raakuttu
2nd	inessive2	raakkuessa	raakuttaessa	agent4	raakkuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st raakkuessani raakkuessamme 2nd raakkuessasi raakkuessanne 3rd raakkuessaan raakkuessansa		negative	raakkumaton
	instructive	raakkuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	raakkumassa	—
	elative	raakkumasta	—
	illative	raakkumaan	—
	adessive	raakkumalla	—
	abessive	raakkumatta	—
	instructive	raakkuman	raakuttaman
4th3	verbal noun	raakkuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st raakkumaisillani raakkumaisillamme 2nd raakkumaisillasi raakkumaisillanne 3rd raakkumaisillaan raakkumaisillansa

Derived terms

• raakkuminen
• raakunta

 

Further reading

• “raakkua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑːkːuɑ/, [ˈrɑ̝ːkːuɑ̝]
• Rhymes: -ɑːkːuɑ
• Hyphenation^(key): raak‧kua

Noun

raakkua

1. partitive singular of raakku