raakki

See also: rääkki

Finnish

Etymology

From Swedish vrak.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑːkːi/, [ˈrɑ̝ːkːi]
• Rhymes: -ɑːkːi
• Hyphenation^(key): raak‧ki

Noun

raakki

1. crock (person)
2. (dialectal) shipwreck
3. (dialectal) jetsam

Declension

Inflection of raakki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
nominative		raakki	raakit
genitive		raakin	raakkien
partitive		raakkia	raakkeja
illative		raakkiin	raakkeihin
		singular	plural
nominative		raakki	raakit
accusative	nom.	raakki	raakit
	gen.	raakin
genitive		raakin	raakkien
partitive		raakkia	raakkeja
inessive		raakissa	raakeissa
elative		raakista	raakeista
illative		raakkiin	raakkeihin
adessive		raakilla	raakeilla
ablative		raakilta	raakeilta
allative		raakille	raakeille
essive		raakkina	raakkeina
translative		raakiksi	raakeiksi
abessive		raakitta	raakeitta
instructive		—	raakein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of raakki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative raakkini raakkini accusative nom. raakkini raakkini gen. raakkini genitive raakkini raakkieni partitive raakkiani raakkejani inessive raakissani raakeissani elative raakistani raakeistani illative raakkiini raakkeihini adessive raakillani raakeillani ablative raakiltani raakeiltani allative raakilleni raakeilleni essive raakkinani raakkeinani translative raakikseni raakeikseni abessive raakittani raakeittani instructive — — comitative — raakkeineni second-person singular possessor singular plural nominative raakkisi raakkisi accusative nom. raakkisi raakkisi gen. raakkisi genitive raakkisi raakkiesi partitive raakkiasi raakkejasi inessive raakissasi raakeissasi elative raakistasi raakeistasi illative raakkiisi raakkeihisi adessive raakillasi raakeillasi ablative raakiltasi raakeiltasi allative raakillesi raakeillesi essive raakkinasi raakkeinasi translative raakiksesi raakeiksesi abessive raakittasi raakeittasi instructive — — comitative — raakkeinesi first-person plural possessor singular plural nominative raakkimme raakkimme accusative nom. raakkimme raakkimme gen. raakkimme genitive raakkimme raakkiemme partitive raakkiamme raakkejamme inessive raakissamme raakeissamme elative raakistamme raakeistamme illative raakkiimme raakkeihimme adessive raakillamme raakeillamme ablative raakiltamme raakeiltamme allative raakillemme raakeillemme essive raakkinamme raakkeinamme translative raakiksemme raakeiksemme abessive raakittamme raakeittamme instructive — — comitative — raakkeinemme second-person plural possessor singular plural nominative raakkinne raakkinne accusative nom. raakkinne raakkinne gen. raakkinne genitive raakkinne raakkienne partitive raakkianne raakkejanne inessive raakissanne raakeissanne elative raakistanne raakeistanne illative raakkiinne raakkeihinne adessive raakillanne raakeillanne ablative raakiltanne raakeiltanne allative raakillenne raakeillenne essive raakkinanne raakkeinanne translative raakiksenne raakeiksenne abessive raakittanne raakeittanne instructive — — comitative — raakkeinenne third-person possessor singular plural nominative raakkinsa raakkinsa accusative nom. raakkinsa raakkinsa gen. raakkinsa genitive raakkinsa raakkiensa partitive raakkiaan raakkiansa raakkejaan raakkejansa inessive raakissaan raakissansa raakeissaan raakeissansa elative raakistaan raakistansa raakeistaan raakeistansa illative raakkiinsa raakkeihinsa adessive raakillaan raakillansa raakeillaan raakeillansa ablative raakiltaan raakiltansa raakeiltaan raakeiltansa allative raakilleen raakillensa raakeilleen raakeillensa essive raakkinaan raakkinansa raakkeinaan raakkeinansa translative raakikseen raakiksensa raakeikseen raakeiksensa abessive raakittaan raakittansa raakeittaan raakeittansa instructive — — comitative — raakkeineen raakkeinensa

Derived terms

compounds

• kehäraakki
• ruununraakki

 

Further reading

• “raakki”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• arkkia, irkkaa

Ingrian

Etymology

Ultimately from Swedish vrak, possibly via Finnish raakki.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrɑːkːi/, [ˈrɑːkʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrɑːkːi/, [ˈrɑːkːi]
• Rhymes: -ɑːkʲː, -ɑːkːi
• Hyphenation: raak‧ki

Noun

raakki

1. corpse
2. useless person
3. wreck (remains of a ship)

Declension

Declension of raakki (type 5/vahti, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	raakki	raakit
genitive	raakin	raakkiin, raakkiloin
partitive	raakkia	raakkija, raakkiloja
illative	raakkii	raakkii, raakkiloihe
inessive	raakiis	raakkiis, raakkilois
elative	raakist	raakkiist, raakkiloist
allative	raakille	raakkiille, raakkiloille
adessive	raakiil	raakkiil, raakkiloil
ablative	raakilt	raakkiilt, raakkiloilt
translative	raakiks	raakkiiks, raakkiloiks
essive	raakkinna, raakkiin	raakkiinna, raakkiloinna, raakkiin, raakkiloin
exessive1)	raakkint	raakkiint, raakkiloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (corpse): ruume, ruumis

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 470