Jump to content

röhkiminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

röhkiä +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrøhkiminen/, [ˈrø̞hk̟iˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): röh‧ki‧mi‧nen

Noun

[edit]

röhkiminen

  1. verbal noun of röhkiä
    1. grunting, oinking

Declension

[edit]
Inflection of röhkiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative röhkiminen röhkimiset
genitive röhkimisen röhkimisten
röhkimisien
partitive röhkimistä röhkimisiä
illative röhkimiseen röhkimisiin
singular plural
nominative röhkiminen röhkimiset
accusative nom. röhkiminen röhkimiset
gen. röhkimisen
genitive röhkimisen röhkimisten
röhkimisien
partitive röhkimistä röhkimisiä
inessive röhkimisessä röhkimisissä
elative röhkimisestä röhkimisistä
illative röhkimiseen röhkimisiin
adessive röhkimisellä röhkimisillä
ablative röhkimiseltä röhkimisiltä
allative röhkimiselle röhkimisille
essive röhkimisenä röhkimisinä
translative röhkimiseksi röhkimisiksi
abessive röhkimisettä röhkimisittä
instructive röhkimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of röhkiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)