rääkätä

See also: raakata

Finnish

Etymology

Possibly of onomatopoeic origin, or sound-symbolicized from a borrowing deriving from Swedish räcka (“to stretch”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈræːkætæˣ/, [ˈræːk̟æt̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -æːkætæ
• Hyphenation^(key): rää‧kä‧tä

Verb

rääkätä

1. to torture, torment (especially an animal)

Conjugation

Inflection of rääkätä (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rääkkään	en rääkkää	1st sing.	olen rääkännyt	en ole rääkännyt
2nd sing.		rääkkäät	et rääkkää	2nd sing.	olet rääkännyt	et ole rääkännyt
3rd sing.		rääkkää	ei rääkkää	3rd sing.	on rääkännyt	ei ole rääkännyt
1st plur.		rääkkäämme	emme rääkkää	1st plur.	olemme rääkänneet	emme ole rääkänneet
2nd plur.		rääkkäätte	ette rääkkää	2nd plur.	olette rääkänneet	ette ole rääkänneet
3rd plur.		rääkkäävät	eivät rääkkää	3rd plur.	ovat rääkänneet	eivät ole rääkänneet
passive		rääkätään	ei rääkätä	passive	on rääkätty	ei ole rääkätty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rääkkäsin	en rääkännyt	1st sing.	olin rääkännyt	en ollut rääkännyt
2nd sing.		rääkkäsit	et rääkännyt	2nd sing.	olit rääkännyt	et ollut rääkännyt
3rd sing.		rääkkäsi	ei rääkännyt	3rd sing.	oli rääkännyt	ei ollut rääkännyt
1st plur.		rääkkäsimme	emme rääkänneet	1st plur.	olimme rääkänneet	emme olleet rääkänneet
2nd plur.		rääkkäsitte	ette rääkänneet	2nd plur.	olitte rääkänneet	ette olleet rääkänneet
3rd plur.		rääkkäsivät	eivät rääkänneet	3rd plur.	olivat rääkänneet	eivät olleet rääkänneet
passive		rääkättiin	ei rääkätty	passive	oli rääkätty	ei ollut rääkätty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rääkkäisin	en rääkkäisi	1st sing.	olisin rääkännyt	en olisi rääkännyt
2nd sing.		rääkkäisit	et rääkkäisi	2nd sing.	olisit rääkännyt	et olisi rääkännyt
3rd sing.		rääkkäisi	ei rääkkäisi	3rd sing.	olisi rääkännyt	ei olisi rääkännyt
1st plur.		rääkkäisimme	emme rääkkäisi	1st plur.	olisimme rääkänneet	emme olisi rääkänneet
2nd plur.		rääkkäisitte	ette rääkkäisi	2nd plur.	olisitte rääkänneet	ette olisi rääkänneet
3rd plur.		rääkkäisivät	eivät rääkkäisi	3rd plur.	olisivat rääkänneet	eivät olisi rääkänneet
passive		rääkättäisiin	ei rääkättäisi	passive	olisi rääkätty	ei olisi rääkätty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		rääkkää	älä rääkkää	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rääkätköön	älköön rääkätkö	3rd sing.	olkoon rääkännyt	älköön olko rääkännyt
1st plur.		rääkätkäämme	älkäämme rääkätkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		rääkätkää	älkää rääkätkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rääkätkööt	älkööt rääkätkö	3rd plur.	olkoot rääkänneet	älkööt olko rääkänneet
passive		rääkättäköön	älköön rääkättäkö	passive	olkoon rääkätty	älköön olko rääkätty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rääkännen	en rääkänne	1st sing.	lienen rääkännyt	en liene rääkännyt
2nd sing.		rääkännet	et rääkänne	2nd sing.	lienet rääkännyt	et liene rääkännyt
3rd sing.		rääkännee	ei rääkänne	3rd sing.	lienee rääkännyt	ei liene rääkännyt
1st plur.		rääkännemme	emme rääkänne	1st plur.	lienemme rääkänneet	emme liene rääkänneet
2nd plur.		rääkännette	ette rääkänne	2nd plur.	lienette rääkänneet	ette liene rääkänneet
3rd plur.		rääkännevät	eivät rääkänne	3rd plur.	lienevät rääkänneet	eivät liene rääkänneet
passive		rääkättäneen	ei rääkättäne	passive	lienee rääkätty	ei liene rääkätty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rääkätä		present	rääkkäävä	rääkättävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rääkätäkseni rääkätäksemme 2nd rääkätäksesi rääkätäksenne 3rd rääkätäkseen rääkätäksensä		past	rääkännyt	rääkätty
2nd	inessive2	rääkätessä	rääkättäessä	agent4	rääkkäämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rääkätessäni rääkätessämme 2nd rääkätessäsi rääkätessänne 3rd rääkätessään rääkätessänsä		negative	rääkkäämätön
	instructive	rääkäten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	rääkkäämässä	—
	elative	rääkkäämästä	—
	illative	rääkkäämään	—
	adessive	rääkkäämällä	—
	abessive	rääkkäämättä	—
	instructive	rääkkäämän	rääkättämän
4th3	verbal noun	rääkkääminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rääkkäämäisilläni rääkkäämäisillämme 2nd rääkkäämäisilläsi rääkkäämäisillänne 3rd rääkkäämäisillään rääkkäämäisillänsä

Derived terms

• rääkki
• rääkkäys
• rääkkäytyä
• rääkkääjä
• rääkkääntyä

 

Further reading

• “rääkätä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03