Jump to content

pullauttaminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

pullauttaa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈpulːɑutːɑminen/, [ˈpulːɑ̝ˌut̪ːɑ̝ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): pul‧la‧ut‧ta‧mi‧nen

Noun

[edit]

pullauttaminen

  1. verbal noun of pullauttaa
    1. causing to rise up or spring up

Declension

[edit]
Inflection of pullauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative pullauttaminen pullauttamiset
genitive pullauttamisen pullauttamisten
pullauttamisien
partitive pullauttamista pullauttamisia
illative pullauttamiseen pullauttamisiin
singular plural
nominative pullauttaminen pullauttamiset
accusative nom. pullauttaminen pullauttamiset
gen. pullauttamisen
genitive pullauttamisen pullauttamisten
pullauttamisien
partitive pullauttamista pullauttamisia
inessive pullauttamisessa pullauttamisissa
elative pullauttamisesta pullauttamisista
illative pullauttamiseen pullauttamisiin
adessive pullauttamisella pullauttamisilla
ablative pullauttamiselta pullauttamisilta
allative pullauttamiselle pullauttamisille
essive pullauttamisena pullauttamisina
translative pullauttamiseksi pullauttamisiksi
abessive pullauttamisetta pullauttamisitta
instructive pullauttamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pullauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)