provosoitua

Finnish

Etymology 1

From provosoida +‎ -tua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈproʋosoi̯tuɑˣ/, [ˈpro̞ʋo̞ˌs̠o̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): pro‧vo‧soi‧tua

Verb

provosoitua

1. (intransitive) To be provoked.

Conjugation

Inflection of provosoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		provosoidun	en provosoidu	1st sing.	olen provosoitunut	en ole provosoitunut
2nd sing.		provosoidut	et provosoidu	2nd sing.	olet provosoitunut	et ole provosoitunut
3rd sing.		provosoituu	ei provosoidu	3rd sing.	on provosoitunut	ei ole provosoitunut
1st plur.		provosoidumme	emme provosoidu	1st plur.	olemme provosoituneet	emme ole provosoituneet
2nd plur.		provosoidutte	ette provosoidu	2nd plur.	olette provosoituneet	ette ole provosoituneet
3rd plur.		provosoituvat	eivät provosoidu	3rd plur.	ovat provosoituneet	eivät ole provosoituneet
passive		provosoidutaan	ei provosoiduta	passive	on provosoiduttu	ei ole provosoiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		provosoiduin	en provosoitunut	1st sing.	olin provosoitunut	en ollut provosoitunut
2nd sing.		provosoiduit	et provosoitunut	2nd sing.	olit provosoitunut	et ollut provosoitunut
3rd sing.		provosoitui	ei provosoitunut	3rd sing.	oli provosoitunut	ei ollut provosoitunut
1st plur.		provosoiduimme	emme provosoituneet	1st plur.	olimme provosoituneet	emme olleet provosoituneet
2nd plur.		provosoiduitte	ette provosoituneet	2nd plur.	olitte provosoituneet	ette olleet provosoituneet
3rd plur.		provosoituivat	eivät provosoituneet	3rd plur.	olivat provosoituneet	eivät olleet provosoituneet
passive		provosoiduttiin	ei provosoiduttu	passive	oli provosoiduttu	ei ollut provosoiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		provosoituisin	en provosoituisi	1st sing.	olisin provosoitunut	en olisi provosoitunut
2nd sing.		provosoituisit	et provosoituisi	2nd sing.	olisit provosoitunut	et olisi provosoitunut
3rd sing.		provosoituisi	ei provosoituisi	3rd sing.	olisi provosoitunut	ei olisi provosoitunut
1st plur.		provosoituisimme	emme provosoituisi	1st plur.	olisimme provosoituneet	emme olisi provosoituneet
2nd plur.		provosoituisitte	ette provosoituisi	2nd plur.	olisitte provosoituneet	ette olisi provosoituneet
3rd plur.		provosoituisivat	eivät provosoituisi	3rd plur.	olisivat provosoituneet	eivät olisi provosoituneet
passive		provosoiduttaisiin	ei provosoiduttaisi	passive	olisi provosoiduttu	ei olisi provosoiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		provosoidu	älä provosoidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		provosoitukoon	älköön provosoituko	3rd sing.	olkoon provosoitunut	älköön olko provosoitunut
1st plur.		provosoitukaamme	älkäämme provosoituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		provosoitukaa	älkää provosoituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		provosoitukoot	älkööt provosoituko	3rd plur.	olkoot provosoituneet	älkööt olko provosoituneet
passive		provosoiduttakoon	älköön provosoiduttako	passive	olkoon provosoiduttu	älköön olko provosoiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		provosoitunen	en provosoitune	1st sing.	lienen provosoitunut	en liene provosoitunut
2nd sing.		provosoitunet	et provosoitune	2nd sing.	lienet provosoitunut	et liene provosoitunut
3rd sing.		provosoitunee	ei provosoitune	3rd sing.	lienee provosoitunut	ei liene provosoitunut
1st plur.		provosoitunemme	emme provosoitune	1st plur.	lienemme provosoituneet	emme liene provosoituneet
2nd plur.		provosoitunette	ette provosoitune	2nd plur.	lienette provosoituneet	ette liene provosoituneet
3rd plur.		provosoitunevat	eivät provosoitune	3rd plur.	lienevät provosoituneet	eivät liene provosoituneet
passive		provosoiduttaneen	ei provosoiduttane	passive	lienee provosoiduttu	ei liene provosoiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		provosoitua		present	provosoituva	provosoiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st provosoituakseni provosoituaksemme 2nd provosoituaksesi provosoituaksenne 3rd provosoituakseen provosoituaksensa		past	provosoitunut	provosoiduttu
2nd	inessive2	provosoituessa	provosoiduttaessa	agent4	provosoituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st provosoituessani provosoituessamme 2nd provosoituessasi provosoituessanne 3rd provosoituessaan provosoituessansa		negative	provosoitumaton
	instructive	provosoituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	provosoitumassa	—
	elative	provosoitumasta	—
	illative	provosoitumaan	—
	adessive	provosoitumalla	—
	abessive	provosoitumatta	—
	instructive	provosoituman	provosoiduttaman
4th3	verbal noun	provosoituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st provosoitumaisillani provosoitumaisillamme 2nd provosoitumaisillasi provosoitumaisillanne 3rd provosoitumaisillaan provosoitumaisillansa

Further reading

• “provosoitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈproʋosoi̯tuɑ/, [ˈpro̞ʋo̞ˌs̠o̞i̯t̪uɑ̝]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): pro‧vo‧soi‧tua

Verb

provosoitua

1. partitive singular of provosoitu