Jump to content

provosoiminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

provosoida +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈproʋosoi̯minen/, [ˈpro̞ʋo̞ˌs̠o̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -oiminen
  • Hyphenation(key): pro‧vo‧soi‧mi‧nen

Noun

[edit]

provosoiminen

  1. verbal noun of provosoida
    1. provoking

Declension

[edit]
Inflection of provosoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative provosoiminen provosoimiset
genitive provosoimisen provosoimisten
provosoimisien
partitive provosoimista provosoimisia
illative provosoimiseen provosoimisiin
singular plural
nominative provosoiminen provosoimiset
accusative nom. provosoiminen provosoimiset
gen. provosoimisen
genitive provosoimisen provosoimisten
provosoimisien
partitive provosoimista provosoimisia
inessive provosoimisessa provosoimisissa
elative provosoimisesta provosoimisista
illative provosoimiseen provosoimisiin
adessive provosoimisella provosoimisilla
ablative provosoimiselta provosoimisilta
allative provosoimiselle provosoimisille
essive provosoimisena provosoimisina
translative provosoimiseksi provosoimisiksi
abessive provosoimisetta provosoimisitta
instructive provosoimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of provosoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)