poliisipäällikkö

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

poliisi +‎ päällikkö

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈpoliːsiˌpæːlːikːø/, [ˈpo̞liːs̠iˌpæːlːikːø̞]
  • Rhymes: -æːlːikːø
  • Hyphenation(key): po‧liisi‧päällik‧kö

Noun

[edit]

poliisipäällikkö

  1. chief constable (UK: chief of territorial police force)

Declension

[edit]
Possessive forms of poliisipäällikkö (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
third-person possessor
singular plural
nominative poliisipäällikkönsä poliisipäällikkönsä
accusative nom. poliisipäällikkönsä poliisipäällikkönsä
gen. poliisipäällikkönsä
genitive poliisipäällikkönsä poliisipäällikköjensä
poliisipäälliköidensä
poliisipäälliköittensä
partitive poliisipäällikköään
poliisipäällikköänsä
poliisipäällikköjään
poliisipäälliköitään
poliisipäällikköjänsä
poliisipäälliköitänsä
inessive poliisipäällikössään
poliisipäällikössänsä
poliisipäälliköissään
poliisipäälliköissänsä
elative poliisipäälliköstään
poliisipäälliköstänsä
poliisipäälliköistään
poliisipäälliköistänsä
illative poliisipäällikköönsä poliisipäällikköihinsä
poliisipäälliköihinsä
adessive poliisipäälliköllään
poliisipäälliköllänsä
poliisipäälliköillään
poliisipäälliköillänsä
ablative poliisipäälliköltään
poliisipäälliköltänsä
poliisipäälliköiltään
poliisipäälliköiltänsä
allative poliisipäällikölleen
poliisipäälliköllensä
poliisipäälliköilleen
poliisipäälliköillensä
essive poliisipäällikkönään
poliisipäällikkönänsä
poliisipäällikköinään
poliisipäällikköinänsä
translative poliisipäällikökseen
poliisipäälliköksensä
poliisipäälliköikseen
poliisipäälliköiksensä
abessive poliisipäälliköttään
poliisipäälliköttänsä
poliisipäälliköittään
poliisipäälliköittänsä
instructive
comitative poliisipäällikköineen
poliisipäällikköinensä

Further reading

[edit]